Monenlaisia elikoita sitä on tänäkin kesänä syötetty:  oravista harakoihin, puluista naakkoihin.  Jopa tahattomasti peltohiiriinkin, joista kissakin on nauttinut oman osansa häntineen päivineen.

Parina viime viikkona olen syöttänyt myös yhtä ampiaista.  Puolustaudun sillä, etten moista sentään tahallani tee.  Kerran se vain ilmestyi pihan pöydälle pörräämään samalle kupille, josta Kulkuri söi.  Tietysti hätistin sen tiehensä, jottei se kissaa nenään pistäisi.  Vähän se ärhäkkänä kiersi minut (siis se amppari) pariin kertaan, mutta ei ryhtynyt hyökkäykseen vaan häipyi minuutiksi.

Kohta se kumminkin oli taas lautasen reunalla kärsä kissanruoassa.  Kissakin oli ruvennut nuolemaan itseään, joten annoin sen pörriäisen olla.

Sama toistui myös seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana.  Ei se kertaakaan ottanut itseensä eikä piikkiänsä minuun pistänyt, vaikka sitä kauemmaksi hätiskelinkin.  Mutta aina se tuli heti paikalle, kun kissalle ruokaa tarjosin.  Aina vain se yksi, joten identifioin sen siksi yhdeksi ja samaksi.  Tosin DNA:ta en onnistunut saamaan.  Joten kaikki perustuu aihetodisteihin, joskin vahvoihin sellaisiin.

Tänäänkin ulos mennessäni amppari tuli tarkastamaan tilanteen, kiersi minut surraaamatta pariin kertaan ja poistui, kun ei mukanani ollut ruokaa.

Siis kumpi meiostä on viiraustilassa:  amppari vaiko mä?