Ei mitenkään historiallisesti merkittävä maanantai.  Iltalehdet eivät revittäneet mitään, mitä ei jo eilen illalla tiennyt. Päivän hyvä työ tuli tehtyä jo aamuvarhaisella puoli viideltä:  Päästin kissan ulos ja palasin unilleni.  Loppu päivä menikin sitten hiljaa hissukseen.  Iltapäivällä vaimon sisko soitti kertoen kaikki suvun huonot uutiset.  Ovat sentään kaikki elossa.  Ei vielä tarvitse sovitella tummaa pukua ylle eikä muistella syvällisiä värssyjä.
Puutarha huutaa kuokkamiestä kuopimaan, siementämään, istuttamaan...  Pitäisi rakentaa pieni kasvihuone, perustaa uusi mansikkamaa, marjapensaat olisi pitänyt siivota jo pari viikkoa sitten.  Mutta kun on luonteeltaan saamaton ja laiska, eikä vaimo ilkeä käskeä, niin talossa vallitsee sellainen manjana-henki. 
Kun on lopulta päässyt irti työelämästä, niin on tullut allergiseksi kaikille aikataulutuksille
Huomenna sitten, tai ehkä keskiviikko on hyvä päivä.  Ellei sada - voi tuulikin puhaltaa väärästä suunnasta.

Illan päätteeksi pari runonpätkää vuosien takaa:

Kehaisin vaimolle
kirjoittavani rakkausrunoa
meistä kahdesta.

"Kirjoita mitä kirjoitat",
tokaisi siihen vaimo,
"minä laitan ruokaa
meille kahdelle."

---------------

Vakavana kerroin vaimolle,
että rakastan toista naista.
Hän nauroi makeasti:
"Voihan pyhä sylvi,
eihän kukaan voi sinua rakastaa,
niinkuin minä.
Tule siitä syömään."
Menin syömään
ja rakastin vaimoani
entistä enemmän.

----------------

Rakastan, rakastan, rakastan!
Jos et usko että rakastan,
niin tulee turpiin
että raikaa!

Joko sitten uskot,
että rakastan.

-----------------                             Hyvää ötyä