mollottaa säleverhon rakosista silmiin, mutta en viitsi kuitenkaan sulkea vihreyteen heräävää pihamaisemaa.  Muutenkin, sateisen päivän jälkeen, olisi väärin sulkea itsensä auringolta näkymättömiin.

Tänään piti käydä hyvissä ajoin kaupassa, kun leipä- ym. hengissäpysymisen takia välttämättömät perustarvikkeet olivat tyystin lopussa.  Ostin kiertävältä kalakauppiaalta savustettua merilohta.  Lohi oli vielä tulikuumaa, joten kotona teinkin sitten nopean aterian:  kuumaa lihalientä, tuoretta ohraleipää ja sen päälle yhä lämmintä lohta parin sentin kerroksena.  Että osasi olla maukas kokonaisuus.  Lohi maistui tavallista maukkaammalta.

Kissaltakin meni pasmat sekaisin kalan tuoksusta.  Kun sen piti tulla keittiöön makupaloja norkoilemaan, niin se menikin eteiseen naukaisemaan. Vaimo tietysti päästi sen ulos.  Ihmettelin kissan toilailua ja menin vähän ajan kuluttua (kun olin saanut pahimmat himoni tyydytettyä) avaamaan ulko-oven.  Ja sieltähän se kissa ryntäsi aivan tohkeissaan ja oikein rääkäisi, että vieläkö sitä herkullisen tuoksuista kalaa on?  Juoksi saman tein sutena keittiöön. yhä selitellen fibaustaan.

Kissa sai herkkunsa, sitten se huuliaan nuollen ja itseään pesten lepäili puolisen tuntia haluten sitten toisen annoksen.  Vaimo olikin sen jo valmiiksi laittanut.

Kyllä kissa oli lopun iltaa Felix Onnellinen.  Kyllä me muutkin.

Pitää kohta kaivaa se lohi jääkaapista ja maistaa sen viilennyttä muotoa.