Kuinka monta eläkeläistä tarvitaan eteisen palaneen lampun vaihtamiseen?
Yksi elossa oleva kyllä riittää, mutta lisäksi tarvitaan valoisa päivä, keittiöjakkara, sopivan pieni ruuvimeisseli, kohtuullisen laaja kirosanavarasto ( v-alkuinen ei yksin pitkälle auta), tukea hattuhyllystä (vaimo pysyköön keittiössä), tukevat tossut, terve selkä, hyvä tasapaino (tai tuurin tynkä), hyvä verenkierto käsissä, kunnolliset polvet ja päättäväistä aloitetykyä.
Noilla eväillä voi ryhtyä toimeen. Lampun kuuppa on mahdollisimman hankala käsitellä. Se on kiinnitetty kolmella pienellä ruuvilla katossa kiinni olevassa telineessä. Vielä siten, että ruuvit ovat kuupan ylälaidan suojassa piilossa näkymättömissä. Ja eteisen katto niin korkealla, että on seisottava talousjakkaran ylätasolla ylettääkseen koko höskään. Toisella kädellä on pidettävä kuuppaa, toisella yritettävä ohjata meisselin kärki miniruuvin kantaan. Helpotus kai olisi, jos onnistuisin pudottamaan koko lasijutun lattialle särki. Mutta joka kerta olen tähän mennessä onnistunut. Tosin hikipäisenä, hengästyneenä ja vapisevana hyytelönä käsivarret keitettyinä makarooneina.
Ennen olen moisen raastavan urakan jälkeen vetänyt kunnon henkisavut. Nyt piti keksiä jotain sijaistoimintaa. Niinpä otin jakkarani ja kävin vaihtamassa palaneen pihavalon lampun.

Seuraavalla kerralla vaihdan kyllä koko eteisen valosysteemin helpompaan roikkusysteemiin. Saman olen kyllä vannonut joka kerta. Mutta kun se kuuppa on niin helppo laittaa takaisin paikalleen ja toivoa, ettei se lamppu ikinä pala sammuksiin. Mitäs se lapamato sanoikaan.