Aloitanpa alusta, kun painoin väärää nappulaa ja fonttikoosta tuli niin suurta, että näin sen lukea ilman laseja.

Piti kertomani, että toki pitää vielä katsastaa, josko se kissa olisi oven takana, ja samalla voi vilkaista tähtien mahdollista tuiketta.  Aamusta asti on kuitenkin tuikkinut tuolla ristiselän puolella.  Poikkeaa hieman tämän kesän muotituikinnasta, sillä vihlailee enempi vasemmalta - joka ei ole poliittinen kannanotto - ja heijastaa ikävästi vasemman jalan luontevaan käyttöön.  Sitä myöten ärähdyskynnys on huomattavan matala, josta vaimokin on ilman omaa syytään saanut osansa.

Ei sentään kuitenkaan kissa, jolle ei ihminen voi suuttua ikänäs, kun se on niin hienosti käyttäytyvä herrasmies.  Naisihminen tajuaa sentään miehen ärtymyksen huokaisten vain hiljaa mielessään, että tuommosia lapsosia ne raavaat miehet sitten ovat.  Että onneksi luonto on ne säästänyt niiltä jokakuukautisilta.  Muutenhan ne kuolisivat jo teini-iässä - ja sitä myöten koko ihmisen sukukunta.  Joka ei laajemmassa merkityksessä tekisi maapallolle kuin pelkkää hyvää.

Neljän maissa piti sitten ottaa yksi burana, joten maailma pelastui kuin maailma tv-sarjassa 24, jota en ole sietänyt katsoa enää toisen kauden jälkeen.  Niin reaganilainen, bushilainen ja kidutusmyönteinen se aivopesevä sarja on.  Sekä täysin epäuskottava, Teräsmieskin on todellisempi.

Niin, että burana vaikutti kahdessa tunnissa  elvyttävästi ja pystyin siirtymään ratin taakse sekä siitä kauppaan ihmisten sekaan seisoville jaloilleni.  Enkä edes laahannut vasenta jalkaani.  Ruokahommat hoidin tosin kevytpainotteisesti.

Lähellä puolta yötä lääkkeen vaikutus lakkasi, mutta eipä tässä enää muuta kuin vilkaisen sinne ulos ja hiissaan itsensä petiin.

Aamulla sitten kuulostelen, että kärsitäänkö vai kärvistelläänkö, vai pitääkö se burana naatiskella heti aamutuimaan.

Tosin joku taho suositteleekin särkylääkkeitä paksuverisille.  Kun minullakin tuo veri sakeana (ja kuumana) virtaa.

Vaikkei uskoisi, kun miehen näkee.  Eikä kohta  ennen edes aamua näe.  Ovat yöt jo niin synkän mustia, ettei edes silmiä tarvitse erikseen sulkea - ei näin vanhana aina edes muista niin tehdä.

P.S.  Pappani mieliruno kuului:

Rakkaus se on semmonen taat, että kun siihen kuoloo, niin jää silimät aak.

Saapas kahtoo, sano saappaantekijä.