Seuraava on sellaista sanojen nypläystä.  Oli minulla asian poikastakin, mutta lähdinkin sitten pihalle katsomaan, että mitä se vaimo puuhaa.  Seurusteli pihapöydällä istuskelevan kissan kanssa.  Se oli harmistuneen näköinen, vaikka oli aikaisemmin saanut maksamakkaraa.  Sehän ei kauaa nälkää pitele, raksut sen tekee. Riputtelin niitä pari kourallista vadille ja johan alkoi roiske käydä.
Samoja raksuja siilitkin syövät.  Aamuyöstä oli hauska kuunnella stereona niiden raksutusta.  Olen hajasijoittanut siilien syömäpaikat neljään eri pisteeseen.  Miten äänekkäältä kuulostaakaan niiden pureskelu muuten niin hiljaisessa yössä.  Jos ei siinä hämärässä tietäisi, niin voisi luulla haamujen kiristelevan hampaitaan.  En kyllä ole varma siitä, onko haamuilla hampaita.  Siileillä kumminkin on.
Jos asuisimme kerrostalossa, niin valittaisin yläkerran touhuista ainakin isännöitsijälle.  Varhain aamulla - ja pitkin päivää - yläpuolellamme käy sellainen sottiisi, että hippulat vaan vinkuu!  Mutta kun elämme omakotisellaisessa, niin lähimpänä yläpuolellamme on peltikatto, jonka loivaa viistettä harakat ja niiden poikaset käyttävät lasku- ja nousuharjoitteluun.  Ja välillä pistävät kunnon ripaskaksi, josta jäljelle jäävät vaaleat läntit elävöittämään ruostuvaa peltiä.  Kun kyseessä on tavallaan luonnonääni, ei se meitä häiritse enempää kuin sateen ropina tai tuulen suhina.  Ysitieltäkin kuuluu liikenteen humina, mutta siltä ääneltä ovat korvamme sulkeutuneet.  Kerrostalovanhuksethan ovat siitä ihmeellisiä degeneraation tuotteita, että kuulon heiketessä he kuitenkin kuulevat naapuriensa metelin, vaikka seinän takana ei ketään asuisikaan.
No, se on se, kun joku kävelee haudallasi.
Aamulla vein tyhjäksi syödylle lintulaudalle pussillisen pähkinän rouhetta.  Välittömästi paikalle pelmahti talitintti poikasensa kanssa.  Lapsi jäi lähioksalle äänekkäästi sirkuttamaan ja siipiään värisyttämään, emo (vai oliko isyyslomalainen) nappasi pähkinän palan  ja siirsi sen poikaselleen nokasta nokkaan - menetelmällä.  Sitä katsellessa tunsin taas saaneeni palkinnon syöttämisistäni.  Vaimokin ihmetteli pihan lintujen määrää.  Osoitin vain syöttöpaikkaa, että tuon takia.
Päivä on pysynyt tasaisen pilvipeitteisenä.  Rupeaisi nyt edes satamaan, niin ei tarvitsisi mennä grillaamaan. Voisi vaikka tehdä helpon pussikeittohämäyksen.  Talkkunakesääkään ei ole vielä aloitettu.  Joka tarkoittaa sitä, että on melkoinen helle sekä nälkä, mutta kevytsellainen.  Silloin talkkuna piimän seassa on juuri pirtaan sopivaa sapuskaa.  Mutta ei ennen helteitä, jotka nekin vielä tulevat.  Tai sitten pitää ottaa ainekset matkalaukkuun ja lähteä Välimeren rantaan syömään.  Ja siellä onkia kissalle pieniä pyöriäisiä, sellaisia suussa kutittavia.
En vieläkään muista, mistä minun piti kirjoittaa.  Mutta niinhän se aina käy Kelvottomien Kirjailijoiden Kerhon jäsenelle.  Ja toisellekin - toivottavasti.