Katselin kotimaista Talent-ohjelmaa.  Hauskempi tuo näyttää olevan kuin se paikallaan jähnäävä Idols-kisa.  Tuomarikolmikko on hyvä kooste ammattitaitoa, heittäytymistä ja pitkin nenänvartta katsomista.  Taustajuontajat ovat ihan hyviä miimikkoja ja ainakin tämäniltainen esiintymispaikka Tampereella oli sopivan nuhjuinen formaattiinsa.

Esiintyjiksi oli valittu sopivan reikäpäistä porukkaa, ei kuitenkaan mitään kylähulluja eikä helppoheikkejä.  Monenlaista jonglööriä ja breikkaria sekä itämaisen tanssin esittäjää lihalla ja ilman.  Hauska oli katsella miestuomarin estotonta läähäntäilmettä loistavavartisen nuoren naisen flirttiä tihkuvan vatsanvärinän lumossa.  Taisin kuolata itsekin. 

Sitten illan kohokohtaan.  Vielä pari vuotta sitten tämä jämsän äijän lauluesitys olisi mennyt täydestä.  Ja menihän se nytkin.  Tavallinen, takatukkainen kalju, huomattavan vatsansa kanssa ei juuri herätä ennakko-odotuksia.  Tuomareillakin sellainen ilme, että mitähän nyt taas ja hieman alentuvin äänenpainoin, että annahan tulla, sormi valmiiksi napilla heti kohta painamaan.  Ja sitten PAM! 

Kaveri räjäyttää pankin:  loistavasti äänialaan valittu, tunteellinen aaria, ei siis mikään iskelmän tai tangon veivaus, vaan paljon pitkiä nuotteja ja italian tenoria.  Yleisö villiintyy, tuomaristo kyynelehtii, salin katto siirtyy paikaltaan.  Ihme on tapahtunut:  rumasta ankanpoikasesta (tosin vanhanpuoleisesta) on hetkessä valaistunut joutsen!

Ellei vastaavaa olisi tapahtunut vuosi sitten Britanniassa ja vast´ikään Boylen hahmossa USA:ssa, olisin itsekin langennut loveen.  Mieshän laulaa oikeasti komealla ja hienolla äänialalla.  Muutenkin alansa ammattilainen, oikea muusikko.

Mutta oletetaanpa, että esiintyjää olisi hieman tuunattu: olisi puettu mustaan, viittamaiseen asuun, pää olisi kokonaan parturoitu, jolloin komea kallon rakennne olisi päässyt paremmin oikeuksiinsa, niin...

Niin silloin suuryllätykseltä olisi vedetty matto alta.  Kaikki olisivat odottaneetkin hyvää lauluesitystä ja sillä siisti.  Sanottu, että ihan kiva, että siitä sitten jatkoon, tapu tapu ja seuraava, pliis. 

Mutta nyt!  Sensaatio!  Kerjäläisestä kuninkaaksi!  Miestuomarikin innostui veikkaamaan Jämsän äijää koko kisan voittajaksi, Katjan loppuillan meikki meni pillalle ja Jaana oli muuten vain punaisena ja lääpällään.

Loistavaa draamaa televisiolta.  Paha vain, että sama käsikirjoitus on ulkomailla näytetty jo kahdesti.

Osaisinpa laulaa yhtä komeasti.  Ulkoista olemusta voisi vielä vähän laajentaa.  Ja pukea se vanha neulepaita, jota käytin jo sillon 56-kiloisena.  Varmaan menisi taas läpi, vaikka Virossa.