Alkoi tuo päähäni asennettu aurinkopaneeli toimia taas pitkän sadekauden jälkeen.  Että ollaan sitä niin ekologisia että pois tieltä pilvet ajatuksia häiritsemästä.  Nyt pitää levätä monen päivän ankaran laiskottelun jälkeen.  Tai leikkasinhan minä varpaitteni kynnet molemmista jaloista.  Taisi olla sunnuntai-ilta, kun ei teeveestäkään tullut mitään hiuksia nostattavaa.  Niin, parturissakin pitäisi käydä, vaikka vasta keväällä kävin.  Se vaan on rasittavaa, kun aina pitää selittää, miten se pitää leikata.  Vaikka sanon että saksilla ja lyhyeksi, niin eihän se riitä.  Seuraa sarja kysymyksiä:  onko jakaus ja jos on, niin missä; jätetäänkö roikkumaan korvien päälle, rajataanko takaa, otetaanko päältä sentti tai viisi ja onpa herralla ikäisekseen paksu tukka.  Vastaukset: on siinä samassa paikassa kuin ennenkin, ei jätetä ettei tarvitse tulla ensi viikolla uudestaan, otetaan kaksi ja puoli ja yhtä paksu se oli nuorellakin herralla se tukka.  Joka kerta kauheat litaniat, kun se tuttu parturi on aina ehtinyt jäädä eläkkeellä, kun käyn niin harvoin.  Viimeksikin piti ensin itse leikata otsatukkaa, että näki ajaa parturiin.  Mitenkähän ne muut ruunat osaavat ravata kaarteet tukka silmillä.
Että pitikin mennä mainitsemaan niistä Japanin pikku maanväristyksistä.  Nyt siellä sitten järissyt kahdestikin oikein kunnolla ja hirmumyrsky kaupan päälle.  En taida uskaltaa kertoa Japanin kokemuksistani enempää, kun siellä reagoidaan heti tuolla tavalla.  Jos vaikka sanoisin, että siellä oli jopa helteistenkin päivien jälkeen hyvin viileät yöt, niin huomenna varmaan lukisin aviisista, että Japanin on peittänyt kaksimetrinen lumivaippa ja lisää lunta tulee.  Niinpä en kerro sanallakaan, että Japanissa lokakuiset yöt olivat kylmiä, mutta sakea ei voinut ottaa lämpimäkseen, kun se oli niin pahaa.  Piti mennä hotelliin haahkanuntuvapeiton alle.
Aurinko meni pilveen, paneeli ei lataa, ajatus katkeilee taas normaaliin tapaan.  Lähden lataamoon.