Puhelimen soidessa arvelin taas lehtimyyjän tai sellaisen...  Esitteli tietysti itsensä.  Tuli heti mieleen, että olipa tuttu nimi, tosin kaukaa menneisyydestä.  Kun sitten kysyi, että olinko ollut aikoinaan Jyväskylän Kunnallisessa Keskikoulussa, niin johan välähti.  Olimme viimeksi ohimennen tavanneet joskus 70-luvun puolen välin tietämissä.

Olipa taas yllätys (pari viikkoa sitten soitti vanha työkaveri 70-luvun alkupuolelta).  Tuli mieleen, että viimeisiä tervehdyksiäkö kaikki vanhat kaverit ovat alkaneet heittelemään ennen papin viskomaa multakokkaretta arkun kannelle.  Ei sentään minkään merkin yhteydenottoa ole ollut yli 30 vuoteen.

Ei silti, tästä jälkimmäisestä soitosta olin kovin ilahtunut.  Olivat erään toisen luokkakaverin kanssa herättelemässä uutta luokkakokousta henkiin niin kauan, kuin henget vielä pihisevät.  Voitaisiin samalla ottaa luvunlasku. 

20-vuotiskokous pidettiin aikoinaan Helsingissä Helenan kotona.  Silloin kaikki - varsinkin naiset - olivat kukkeimmillaan.  Ehkä me miehetkin parhaimmillamme.  Nuoriakin tämän päivän perspektiivistä katsoen.  Hauskaa siellä oli ja yö rento, muistaakseni.

Viiden vuoden kuluttua siitä oli seuraava kokous järjestetty Jyväskylään.  Minä tosin mokasin koko tapaamisen, sillä työkiireet olivat sinä keväänä sitä luokkaa, että kaikki työhön liittymätön unohtui tykkänään.  Sitten jälkikäteen pätkähti muisti taas normaaliksi, mutta myöhäistä mikä myöhäistä.  Kyllä harmitti!

Nyt vanha luokkakaveri tutkii, josko tapaamiseen saataisiin useampi kuin kolme osallistujaa.  Itse en tiedä ketään sen aikalaisten sijainneista tai kohtaloista.  Niin ovat kaikki taivaan tuulissa.  Olisihan se hauskaa, meillä kun oli harvinaisen hyvä luokkahenki silloin Kunnallisessa.  Taisi olla vuosi 1957, kun sieltä jatkoimme kuka lukioon tai amikseen tai naimisiin tai sinne tuuliin ja tuiskuihin.

Jos satuit olemaan samalla luokalla, niin otapa yhteyttä.