Auton ikkunasta kurkkinut viinamäen mies heilui kärppänä poliisien ympärillä näiden lähestyessä miesjoukkoa. Muutama mummoikäinen huivipää seisoi sivummalla maailman pahuutta taivastellen. Luodakseen näyttävän esilletulon vastapainoksi vähän kevyempää ilmapiiriä tutkinnan alustukseksi Susiluoto tarjosi esimiehelleen savukkeen. Pumautettuaan ensin päätään Karjunpää muuttikin mielensä, kaivoi nortin vihreästä askista. Joku nopeahoksainen kerkesi tarjoamaan tulenkin. Karjunpää kumartui sytkärin liekin ylle suojaten samalla isolla kourallaan sitä sammumasta. Susiluoto puolestaan heilautti askikättään laajassa kaaressa ikään kuin tarjoten savukierrosta muillekin, mutta sujautti sitten askin kiireesti rintataskuunsa merkkinä siitä, että periaatteessa tarjoan, mutta kun ei ole sitä edustustiliä.
Juopon heiluriautomaatin suukin porisi kuin papupata, Karjunpää puhalsi kunnon haiut miehen silmille ja käski tätä pitämään turpansa siihen asti, kun tältä jotain kysytään. Miesjoukko hörähti ja hiljeni Karjunpään mulkaukseen.  Susiluoto yritti näyttää siltä leppoisalta poliisilta, jolle voi tunnustaa huolensa ilman pamputusta. Hyvä poliisi / paha poliisi -systeemi alkoi  pelata kuin luonnostaan. Punehtunut papupata viittoi vaitonaisena aitan rappusille kuin kotiseutuopas. Ja Harjunpää paukutti lisää, ettei hän ollut tullut herättämään kuolleita eläviksi ja että kyllä nyt yksi ruumis inventoidaan vähemmälläkin hopulla. Häntä suututti tässä tilanteessa eniten se, että hänen luja päätöksensä tupakoinnin lopettamisesta oli rikkoutunut viidessä minuutissa.  Susiluoto nyhjäisi pomoaan hihasta ikään kuin merkiksi siitä. että nyt taisi tulla suusta pari sammakon tapaista. Eikä niitä kukaan olisi prinsseiksi suutelemassa, jos joku älyäisi kannella korkeampiin poliisipiireihin. Varsinkin, kun mummojenkin supatusfrekvenssi kiihtyi.

Matkanteko aitan portaille jatkui, nyt saattojoukon hartaasti seuraamana. Kauemmas tien varteen pysäköidyn vanhan, tuunatun ooppelin bassokaiutin löi jumpsuttavaa tahtia kulkueelle. Mummokööri ei seurannut, mutta silmäparit vilkkuivat uteliaina. Joku putsaili lasejaan villatakin liepeeseen paremmin nähdäkseen. Karjunpää ohjeisti alaistaan puoliääneen siitä, miten piti ottaa paikallaolijoiden henkilötiedot ylös ja varmistaa epäilyttävät tapaukset ajokortista tai muusta dokumentista sekä piti erityisesti kiinnittää huomio sivusta seuraaviin ja vilkuilijoihin ja ulkomaalaisen näköisiin ja vaarattomat kylähullut - niin kuin tuo äskeinen - voi kyörätä tiehensä tutkimuksia häiritsemästä. Hän itse keskittyisi enempi tuohon teknilliseen puoleen, kun oli käynyt moninaisia kurssejakin asian tiimoilta.
Susiluoto nyökki vakavana ja tarkkaavaisen oloisena. Ja ihmetteli samalla mielessään, että pitikö sen - helvetti soikoon - pamista sama litania joka siunaaman kerran. Sentään kymmenen vuotta jahdattu jos jonkinmoisia pahantekijöitä. Otti kumminkin esiin rintataskusta pienen lehtiön ja lyijykynän pätkän. Tupakka-aski putosi samalla ja sotkeutui ihmisten jalkoihin. Ainakaan tätä Susiluoto ei huomannut.

- Mitä helvettiä!
Karjunpää seisautti kulkunsa niille sijoilleen ja jäi tuijottamaan silmät ymmyrkäisinä aitan portaita. Siinä ei ollut muuta kuollutta kuin kissan puoliksi syömö hiiren raato. Hiljaisuus kattoi kansan kuin vähän ennen kirkonmenoja. Jopa basson jytke vaimeni.
- Mitä pirua tämä meinaa? Jos tää on jotain pelleilyä, niin kohta joku lähtee mukaan hilut ranteissa!
- No kun sairasauto haki se äskön.
-Ja tarkalleen?
- Oisko siitä joku puol tuntii tai kolome varttii...
- Ai että ambulanssi ihan noukki vainaan kyytiin. Ei ne kyllä jumalauta vainajia rahtaa, ei ainakaan ilman poliisin lupaa.
Paikallinen kauppias, epävirallinen kyläpäällikkö ja luotettu mies, rykäisi kuin puheenvuoroa pyytäen ja sanoi kyselleensäkin ambulanssimiehiltä sitä samaa asiaa. Että kun se tapettukin oli ihan kokonaan kuollut - ja vielä ihan outo mies. Toinen valkotakkisista oli siihen vähän rumasti sanonut, että aina niissä raadoissa sen verran henki pihahtelee. Ettei tuu hukkareissua, Sitten rojauttivat vainaan pakettiautoonsa ja lähtivät kiireellä...
- Ettäkö pakettiautoon?
- Oli siinä semmonen sininen vilkku katolla. Sitä se mennessään vilkutti.
Karjunpään käsi eksyi raapimaan punoittavaa niskaa. Susiluodon otsalle ilmestyi pari hikihelmeä.
- Mihkähän suuntaan se mahtoi lähteä..
Useampi koura nousi viittomaan Joutsan suuntaan. Innokkaimpana se ahkera viittamies.

jatkoakin seurannee