Viime päivinä ajan tasalla oleva lehdistö on mainostanut Venuksen tulevaa purjehdusta auringon editse.

En nyt oikein tiedä.  Jos kyseessä olisi vaukka Marilyn Monroe hame korvissa, niin varaisin ensi keskiviikoksi eturivin paikan, tai ainakin nauhoittaisin tapahtuman uudelleen katsottavaksi.  Mutta käsitykseni mukaan kyseessä on pelkkä musta piste keskellä hehkuvaa kirkkautta, josta voi tulla kaiken lisäksi sokeaksi. 

Nuorena kuiskittiin vastaavasta, sokeutta aiheuttavasta harrastusmuodosta.  Siitä varoitettiin vakavasti terveysopin kirjassa.  Tosin en itse siitä lukenut, mutta kaverit kertoivat.  Kuiskivat lisäksi käsien selkämysten runsaasta mustan, kiharan karvan muodostuksesta.  Vai oliko se rintakarvakasvua...  Itselläni oli niin kapea rintamus, että siihen sopi vain kaksi karvaa rinnakkain ja kolme peräkkäin. 

No, siihen nämä Venus-jutut aina menevät meidän miesten kahvikuppikeskusteluissa.  Naisilla taas on ne omat käsityönsä:  virkkaus ja mitä kaikkia niitä onkaan.

Mutta se, mikä minua eniten huolestuttaa, että jos nyt nukun mahdolloisen Venus-onneni ohi, niin seuraavaa kertaa joudun odottamaan toista sataa vuotta.

Mitä ihmettä ajankulua keksin odottaessani, pyörittelen peukaloitani, vai?