Muistin ottaa hyvissä ajoin keittolihan jääkaapista lämpenemään.  Onneksi löytyi myös hyvä pala lanttua, joka antaa pikantin lisäsäväyksen keitolle.  Kumma, miten lanttulaatikko on niin ahdistavan täyttävää, mutta keitettynä perunoiden kanssa kevyen ilmavaa.  Lisäksi kokeilin jotain ohjetta, jossa porkkanat, perunat ja lantut pyöritellään kunnon voisulan kanssa kuumassa kattilassa ennen liemeen laittamista.  Ei tainnut vaikuttaa makuun sitä eikä tätä.  Tuli vain yksi kattila lisää tiskiin.

Hyvää se oli, eikä keittoruoka muutenkaan täytä mahaa ahdistavasti.  No, pikku tirsat piti silti ottaa ennen lumitöitä.  Päivän mittaan olikin tullut pihaan koht. paksu patja.

Kun oli valmiiksi kunnon kengät jalassa, niin piti tyhjentää kompostiämpärikin ulkokompostiin.  Se onkin hankala homma, kun iso kompostori on tuolla sisäpihan puolella umpihangen takana.  Hyvin siellä käynti kävi, muhevat höyryt sieltä nousivat kannet avattuani.  Tulee taas kevääksi hyvää ruokamultaa.

Noiden touhuilujen jälkeen tuntuikin siltä, että olisi voinut keittoakin syödä lisälautasellisen.  Täytynee jossain vaiheessa vetäistä  parit leivät, kun ei keiton kanssa ollut ruispitoista. 

Ruoan perässä se touhu pelaa, tavalla tai toisella - näin vanhana.  Nuorena pelattiin jonkun muun perässä (jalkapalloa ajattelin, entäpä te?)

Syödään taas, kun nälättää.