Sanasta "talkoot" ei taida olla yksikkömuotoa.  Lienee lliioiteltua käyttää monikkoa, kun huomenna pensaiden raivaukseen tulee yksi henkilö - Kuopus.  En tosin häntäkään houkutellut.  Soitti, kun edellisessä blogissani vähän vihjaisin.  Sovimme huomisesta, että kerkeän hankkia uuden käsisahan entisen ruostuneen tilalle.  Ja molemmille nahkakäsineet (sen verran herrasmiestalkoolaisia olemme, etteivät rumat rukkaset kelpaa).  Nahkaiset sen takia, etteivät orapihlajan piikit pistelisi.  Tahtovat semmoiset reiät ihossa tulehtua. 

Joten tartumme touhuun extreme-lajina enempi kuin talkoina.  Yhden miehen talkoot ja minä kipunoivine selkineni.  Höh - tuokin tuli monikossa.  Yksikin kipeä selkä riittää.  Tai jos se varaselkä kestäisi sahauksen, niin Kuopus voisi raahata niitä piiloon pihaviidakon kätköihin. 

Linnut menettävät nyt parhaan suojapaikkansa, koska niiden syömäpaikka sijaitsee tiheimpien oksien suojassa.  Sinne ei paha haukka eikä ilkeä pöllö päässyt veriorgioita pitämään.  Miten orava pääsee turvallisesti alapihan ja katon kautta lempipaikalleen?  Tikka kyllä lentää suoraan maaliin ohjuksen tavoin.

Tarvitseehan talkooväki, siis Kuopus ja siinä sivussa vaimo ja minä, myös talkoosoppaa.  Hellalla ykkösellä on viimeisillään muhimassa tumman sakea ja maukkaan näköinen lihasoppa.  Joten ovatpa ulkoiset olosuhteet  kunnossa.  Sadetta tosin lupaili sinne sun tänne.

Jos kovin sataa, niin sitten vaan syödään soppaa, röyhtäillään ja juodaan kunnon kahvit päälle.  Ei homma ole yhdestä päivästä kiinni.

Valmiissa maailmassa.