Kun kerran Tapanina on tapana, olen reippaana miehenä ulkoillutkin.  Tosin tänäänkin jäi postilaatikolla käynti tekemättä, kun jouluna ei uutisia ole.  Linnuille vein siemeniä ja pähkinöitä.  Kissakin nautti leppeästä ilmasta ja viivyttelimme portailla auringon pilkistystä odottaen.  No, kaamos mikä kaamos.  Sitten rupesin suunnittelemaan suuria: josko kävisi ihan kylällä asti maitolitran ostamassa.  Onneksi vaimon siskon esikoistyttö tuli pitkästä aikaa vanhuksia vilkaisemaan tuoden samalla marmelaadia nätisti pakattuna.  Ei suostunut kahville tai limpsalle, kun oli kiire.  Jäi kuitenkin juttelemaan melkoiseksi toviksi, kun on luonteeltaan avoin, puhelias ja iloinen immeinen.  Valaisi meidänkin muuten harmaanlaisen päivän.  Puhuttiin kissoista, koirista, siileistä, lapsista ja tietysti viimeisimmät sukulaishavainnot.

En sitten kylälle lähtenytkään, vaan kävin sen maidon hakemassa huoltikselta.  Kissa oli sillä aikaa tullut ulkorappusille nuokuskelemaan.  Ohimenevät mies ja nainen jäivät keskustelemaan aiheena komea kissamme.  Kulkurihan heti tajuaa sen, milloin häntä ihaillaan.  Ryhtyi siinä tepastelemaan kuin mannekiini ikään esitellen samalla komeaa häntäänsä.

Toinenkin pari meni siitä.  Eivät pysähtyneet, mutta nainen huikkasi "Hyviä välipäiviä, pukki !"
Vastasin "Kiitos, sitä samaa, muori !"  Täytyy sen verran suomentaa, ettei tulisi väärinkäsityksiä.
Nimitykset juontavat vuosien taakse, kun keräsimme kesäteatterille rahaa pukkipalvelun kautta. Minäkin olin parina vuonna pukkina ja kyseinen ihminen oli pukin muorina.  Että ei sen hurjempaa touhua.  Vaikka semmoinen seitsemän, kahdeksan keikan ilta vei kyllä mehut raavaastakin miehestä.

Että siinä minun "tapaninajelut" kaikessa hurjuudessaan.  Huomenna lienee syytä ottaa vähän rauhallisemmin.  Tosin on pakko käydä siellä oikeassakin kaupassa.

Vai onkohan?