Tämä päivä meni loppuviikon ostoslistoissa. Mitä tarvitaan karjalanpaistiin, imellettyyn perunalaatikkoon, uuniperunoihin (siis mausteinventaario), kinkkuun.  Sörsselilaatikot ostan valmiina. Suolalohi on tuimentumassa (se kaupan valmis on ihan lörppöä), lohenmäti on pakkasessa, hyla-täysmaitoa ostettava tarpeeksi, että miniä saa puuronsa ilman jälkiseuraamuksia. Taidan ostaa ohrasuurimoita ja tehdä niistä uunipuuron riisiperinteisen sijasta.  Jotain tietysti unohtuu.  Kyllä, suklaata on jo varattu kylliksi jakaakin. Irtokarkkilasipurkki on täytettävä pojanpojille kaiveltavaksi. Vaimon sairastumisen jälkeen olen jo rutinoitunut joulun laittaja.  Noita kaikkia on mukava rustailla, aikataulu on vielä tarkennettava.  Esikoinen pesueineen tulee ilmeisesti sunnuntaina, kuopus aattona ja on ilmeisesti vähän pitempään iltaan asti. Saan siitä hyvän kaverin joulusapuskoita tuhoamaan.  Homma alkaa hahmottua.

Mutta se ikuinen siivousdilemma.  Pitäisi olla hyvin, hyvin vihainen. Kuin Nasse-setä, että se sujuisi urakkaluonteisesti ilman taukoja aamusta iltakymmeneen. Ei taida sisu ja paha tuuli enää riittää tässä iässä. Pakko tyytyä pintapuoliseen muka-siivoukseen. Pitää priorisoida, kuten suuren yrityksen kiireellisen johtajan tuleekin.  Tässähän on kyseessä perheviritelmän kasvojen kohotuksesta ja rintojen pienentämisestä - tai jostain kumminkin.

Kuusi löytyy omalta tontilta, sellainen pieni ja nätti. Että kissa pääsee ihmettelmään ja ympärille piirileikkiä pelaamaan. Ei vaiskaan, ei se nyt niin lapsellinen ole. Pieni ja punainen muovirinkula sekä pikku pallo ovat Kulkurin pelivälineet - eikä mikään kuusihippa.

Että juhla tulla jolkottaa ja on aika avata 20. luukku.  Sieltä kuuluukin kummaa ääntä, joka voimistuu sekametelimusiikiksi, kun luukku paiskautuu auki. Pitäisikö naapureille viedä korvatulpat, ettei taas tulisi yhkauksia pii-paa autosta.  Täällä oltiin hiljaa kuin hiki sukassa vuosikaudet, kunnes tuli rakennettua tuo joulukalenterimuuri. Ja jourauha julistetaan Suomen Turusta vasta aattona ja silloin on jo liian myöhäistä.
Toisaalta, nythä saakin vielä metelöidä jokseenkin vapaasti.  Niin, että soitto soikoon.  Varsinkin kun soitto ja laulu on jouluun liittyvää musiikkia.  Mutta kun kaiken mmailman joululaulut soivat luukun sisällä yhtäaikaa, niin kakofonia siitä on seurauksena.

Tulkaa siis pelastamaan joukosta oma jouluun liittyvä musiikkiesitys, laulu, sävellys, rallatus, virsi tai kantaatti, kunhan haette omanne ja tilanne rauhoittuu. Siellä teidän kotonanne se mielijuttu soi sitten kauniisti ja puhtaasti täyttäen hiljaisuuden pehmeillä soinnuilla saaden sydämenne ihmetyksestä ja liikutuksesta syrjälleen vastaanottamaan joulun sanomaa.