Ei mitään uutta kotirintamalta, kiitos vain kysymästä.  Lamalta maistuneen vaisun räiskyttelyn jälkeen aika jatkoi kulkuaan.  Uskon jatkuvuuden lakiin, vaikka se meillä vaikuttaakin hyvin pysähtyneeltä.  Vuoden vaihtumisen huomaa ainoastaan keittiön seinälle ripustamastani mappikalenterista, jossa lukee yhdellä kasvanut vuosiluku sekä yksi 8.1. eräpäiväinen lasku.  Entinen kalenteri odottaa olohuoneen pöydällä arkistointia huomattavan paksuna maksetuista laskuista.

Muuten siivo on entisenlainen, samat vanhat ajatukset kiertävät hapertuneita aivoja, samat pikkuvaivat lievästi ahdistavat, samoja lauluja laulamme.  Siitä pitäisi sitten repiä niitä onnen pieniä pipanoita.

Huoh... näillä eväillä yritetään ontua päivä kerrallaan elämältä liikoja vaatimatta.  Otetaan se, mitä annetaan.  Eiköhän sitä sapuskaa riitä.  Jos loppuu, niin kaupasta saa lisää. 

Että pitäisikö enemmän iloa pintaan?  Ei nyt sentään liikoja, kun karjalaisetkin sanovat, että siitä syvän märkänee.  Hui!