Tänään menin naisen käsittelyyn. On ihmeen nautinnollista antaa toisen pestä hiukset. Hoitoaineen levitys päänahkaan hellin, mutta lujin sormin lisää taatusti aivosolujen määrää. Ja isoon, siellä sisällä tyhjänä kaikuvaan tilaan mahtuu kyllä aika monta solua kadonneiden tilalle.  Jos siellä nyt mitään on ollutkaan.

Tuli ihan hieno leikkaus.  Hyvänä kontrastina naamavärkille, jota ei mielellään katsele parturin laajakulmapeilistä.  On se kumma, miten kotipeilistä sama kasvo näyttää hetkittäin ihan siedettävältä, mutta parturin peilistä tuijottaa vastaan punasilmäinen ja -nenäinen, runsain silmäpussein varustettu hirviö. Ihme, etteivät lapset juokse karkuun ja koirat käy nilkkaan kiinni julkisesti liikkuessa. Naisetkaan eivät pelkää, mutta eivät he kohti katsokaan. 

Mutta tukka on runsaana jäljellä, vaikka siitä puolet poistettiinkin - ja siisti. Vaimokin kehui.  Käyn välillä peilistä ihailemassa ja vältän katsomista hiusrajan alapuolelle. Ei näytä vaimokaan katsovan. Olemme kovin yksimielisiä. Ja makuuhuoneessa on päivälläkin hämärää, joka on nykyään erinomainen asia.

Hyvää yötä. Pelottaako teitä pimeässä makuuhuoneessa?