Äitini mainitsi kerran, että minun aikaan saamiseen riitti se ensimmäinen kerta.  Eipä niissä sotaolosuhteissa ja tammikuun pakkasissa varmaan olisi tarennutkaan samalla tavoin leikitellä kuin jossain etelämeren saarella palmujen vienossa föönissä.

Siinä on ollut leikki kaukana, vihollisen lentokoneet surraavat yläpuolella, jo kerran läpiammuttu nuori mies panee parastaan, pakkanen paukahtelee kipakasti nurkissa ja nuori avioliitto odottaa täyttymistään.  Eihän sitä ennen sopinut semmoisia etukäteen harjoitella, sillä tunnettiinhan urheilupiireissäkin sanonta, että vain huonot harjoittelee.  Ja papitkin olivat kateita nuorille ja kyvykkäille miehille.

Onhan se nuorelta mieheltä kova suoritus, että heti ensimmäisellä kerralla.  Tosin äidin toteamus, ettei se eka kerta paljon miltään tuntunut, asettuu oikeisiin mittasuhteisiin olosuhteet huomioiden.

Itse tein vastaavat toimenpiteet paljon suotuisemmissa oloissa ja tiloissa ja myös kunnolla harjoitelleena.  Ja näkeehän sen tuloksistakin.  Pula-aikana tehdyn elinkaarikin on yleensä alle sata vuotta, joka on inhimillisesti katsoen pelkkä k...n luikaus.  Samoin ÄO:kin jää helposti alle sadan, vaikka asianosainen tyhmyyksissään muuta kuvittelisikin.  Ja vaikka töissäänkin yritti sata lasissa, niin lopputulemana on vain kurja eläke.

Onneksi tyhmyydestä ei erikseen sakoteta, vaan vajavainen mieli hyväksyy vallitsevan tilanteen ja tyytyy siihen vähäänkin, mitä on kasaan ja jääkaappipakastimeen saanut.  Sen verran ovat ne pieniä, että ihan pursuavat erilaisia eineksiä siltä varalta, että tulee taas pula-aika ja kahvi menee kortille ja sikaa ei saa kuin mustan pörssin kauppiailta ylennettyyn hintaan.

Silloin syntyessäni kyllä harmitti suunnattomasti, kun ei nyrkissä ollutkaan kultalusikkaa, millä olisin suuhuni lusikoinut kaviaaria ja hanhenmaksaa hopealautaselta.  Pelkkään kurriin piti tyytyä, ei edes appelsiinejä ollut mussutettavaksi ja Anemia oli oikea nimeni yli kymmenvuotiaaksi.

Nyt alkaa syntymäpäiväjorina mennä jo liian pitkälle.  Mutta kai sitä edes kerran vuodessa saa laatia kunnon valivalin.  Etenkin lokakuun inhassa viimassa, kun huomenna pitäisi vaihtaa talvirenkaat auton kulmiin.

Onneksi tuli tehtyä se toinenkin poika, joka tekee sen kumarteluosan.  Kun olen jo niin taipumaton ja arkanahkainen pohjatuulelle.