on uskollinen seuralaisemme.  Mustat sadekuurot hakkaavat röyhkeästi peltikattoa, kissa tuli juuri yövaellukseltaan läpimärkänä ja meni litkimään maitoa.  Tiesittekö muuten, että kissan - samoin koiran - kieli kääntyy litkiessään kupiksi itseenpäin.  Sen olen todennut valokuvan tarkalla silmälläni, suljinnopeus 1/1000sec.  Muuten ei kyllä silmä pelaa, jos vaikka etsin 50 gramman hiivaa jääkaapista.  Tai puolen kilon voipakettia.  Mutta helman alta vilahtava kesäinen reisi valokuvaa näkymän tarkoin rajauksin ilman kameraakin. 

Kuulon ja muistin kanssa on sama juttu, ne ovat hyvin valikoivia ominaisuuksia.  Kun touhuilen omia hommiani, niin en välttämättä kuule vaimon tärkeitä sanallisia vuodatuksia.  Kun sitten tulee se pakollinen hiljainen hetki, jolloin tajuan että olisi elintärkeää kommentoida hiljaisuutta edeltäneeseen sanailuun,  niin siinä tulee hätiin miehen muistiin ajan saatossa ohjelmoitu takaisinkelaus.  Samanlainen, kuin myöhemmin niissä 70-luvun kelanauhureissa.  Se miehen geeneissä oleva kyky on pelastanut monilta avioeroilta.  Sillä on niitä muutenkin liikaa. 

Kun vielä naisen geeneihin solmiintuisi räpätinestojarru.  Säästäisi monelta uroolta niin sanotun loppuun polton ja yksinäisen vanhuuden.  Vaikka eihän se mies koskaan kotoaan lähde kokonaan, vaan tulee melkein poikkeuksetta vielä samalla viikolla takaisin - tai ainakin heti tiistaina.  Parhaimmat jopa kukkien kanssa.  Sellaisiin en kyllä menisi luottamaan.  Uskollisimpia ovat ne, jotka eivät avaa ovea omalla avaimellaan, eivät soita ovikelloa, vaan rapsuttavat vienosti ovenpieltä samaa tahtia sen talon koiran kanssa, ja samalta tasolta.

En halua olla mikään dr. Phil - jonka kvasipsykologiaa inhoan syvästi.  Oikeastaan en edes tiedä miksi, koska parhaimmillani olen katsonut kyseistä ohjelmaa kymmenen sekuntia.  Kai se on sen naama ja ääni, joka aiheuttaa kenessä tahansa miehessä horkan kaltaisia reaktioita. Epäilen, ettei kyseinen "tohtori" voi olla oikeasti naimisissa, vaan vaimo ja palvovat lapset ovat pelkkää potemkinin kulissia.  Freud oli sentään kunnon jätkä, vaikka keksikin kaikki juttunsa vanhoista kreikkalaisista tarustoista. 

Ihan niin kuin otsikko kertoo, aikomukseni oli hyvä.  Eli kertoa johdonmukainen ja järkevä vuodatus.  Jostakin, jonka jo olen unohtanut.  Omituista olisi se, jos tähän aikaan yöstä jotain sananrieskaa hallitsisin.

Mutta niistä hiivaleivistä tuli tosi hyviä.  Voitelisinko yöpalan?  Kysyisin kissalta, mutta se nukkuu.  Hysh.