Joskus, kauan sitten, oli lauantaisin sähköä ilmassa.  Ei joutanut haukottelemaan eikä tyhmiä ohjelmia katselemaan, kun piti silittää housut.  Ei prässittömissä ja polvipussillisissa puvun housuissa voinut mennä.  Takki piti harjata, kun siitä meidän lassiesta lähti vuoden ympäri karvaa iskostuen juuri niihin tanssivaatteisiin.  Muuten kyllä rakastettavan filantrooppinen koiraksi. 

Valkoisen paidan oli äiti pessyt, mutta itse sen silitin.  Se oli taitolaji ja siinä suhteessa luotin vain itseeni.  Eihän nainen - niin taitava huushollin pitäjä kuin olikin - voinut tajuta kaikkia paidan kauluksien ja rintamusten tai housujen sepalusten, upslaakien, liitosten, oikean kosteuden, raudan lämpötilan ja monien muiden pikkutekijöiden vaikutusta illan onnistumiseen.  Mutta minä tiesin jo kokemuksesta, että yksityiskohtien hallitseminen johti usein toivottuun lopputulokseen.  Tai ainakin joskus.

Tulihan takaiskujakin.  Kerran houkuttelin päästä saatille yhtä - no ihan mukavan oloista likkaa.  Tuntui kyllä olevan kokeneemmasta päästä, mutta päätin yrittää vähän potkia aisan yli.  Oli kauniskin kuin mikä, vaikkakin vähän liikaa maalattu minun makuuni.

Tanssittiin yli ne sallitut kaksi, käytiin ulkona limsallakin ja ehdottelin siitä rohkaistuneena, että olisi tuolla parkkipaikalla autokin, jolla voisin tytön illan päätteeksi saatella satulinnaansa.  Katsoi hän jo hieman sillä silmällä, mutta kysyi vielä että minkähänmoinen auto mahtaa olla.

Minä saatoin hänet maailmanmiehen ottein aidalle parkkipaikan reunaan.  Aika tyhjiä ja pieniä ne parkkipaikat olivat siihen maailman aikaan, joten valkoinen Commer Cob kiilteli siellä selvästi näkyvissä tanssilavan koristelavoissa.  Vastapesty auto näytti ihan hyvältä minun mielestäni ja odottelin naisen pian huokailevan ihastuksesta.  Nauroi se ääneen, mokoma, ja häipyi niine hyvineen.

En enää hakenut mokomaa tanssimaan, nimittelin sitä mielessäni loukkaavilla nimityksillä ja pyysin yhtä tuttua kaverilikkaa kyytiin kotiinlähtövaiheessa.  Lähtihän se jalkojaan säästäkseen, kun asui kaupungin toisella laidalla.

Itselläni oli taka-ajatus, että nythän näkee se yksi, että kyllä meikäpojalla naisia riittää!  Vaikka olikin lainassa se isän Commer Cob - pakettiauto, joka ei tainnut olla kokeneiden naisten mieleen.  Ja se kyytiin lähtenytkin koulukavereita, joiden kanssa ei mitään tuhmia juttuja edes ajasteltu.  Ei ainakaan joka päivä.

Menivät Mersujen kyytiin tai Jawojen takapukille ne muut, joita en enää yrittänyt terävine prässeineni.