on hauska nyhjäistä.  Niin nytkin, ei minulla ole aavistustakaan aiheesta, josta kirjoittaisin.  Mutta laitan sormeni automaattikirjoitukselle.  Jos lukija virittää aivonsa samalle tasolle, niin loppujen lopuksi meillä molemmilla on hyvinkin hauskaa ja voi ennen pitkää johtaa pitkään ja hedelmälliseen ystävyyteen.

Ilman säilöntäaineita mikään hedelmä ei säily pilaantumatta jossain vaiheessa.  Paitsi kovakuorinen kookospalmun hedelmä.  Kasvupaikallaan palmu kasvaa usein aivan rantaviivan tuntumassa kurottaen vielä latvuksensa veden ylle, josta se pudottaa hedelmänsä rantaveteen.  Merivirta voi viedä sen matkalle, joka saattaa  päättyä vasta satojen tai tuhansien kilometrien päähän valtameren vastaiselle rannalle.  Jos olosuhteet ovat suotuisat, kova kuori antaa periksi ja laittaa alulle uuden palmuyhdyskunnan. 

Eli palmun sisus on säilynyt pilaantumattomana kovan kuorensa ansiosta.  Ulkokuori on sietänyt koviakin kolhuja ja myrskyjä vain siksi, että suotuisempien olosuhteiden salliessa voisi antaa periksi, raottaa kuortaan ja antaa uuden versoa.

Mitä siis opimme tästä?  Ei kai juuri mitään.  Itse en jaksaisi uida edes kymmentä kilometriä, vaikka olisin kuinka kovapintainen ja -kuntoinen.  Nimittäin pian nahka alkaisi rispaantua, sormenpäät olisivat kohta kuin vanhalla pyykkimuijalla ja sisuskalut antaisivat periksi ja kohta koko keho pehmenisi pelkäksi saastepommiksi, joka ei kelpaisi edes tiikerihaille, jolla toki on ylpeytensä silläkin syöden vain tuoretta ja tarkastettua sekä sinisellä leimattua lihaa.

Miksikö sitten kirjoitan moista soopaa?

Minähän sanoin jo alussa, että tyhjästä on mukava nyhjäistä.  Hyvää yötä tai aamua teille molemmille.