Piti vähän siivoilla olohuonetta, lähinna takan ja television välistä aluetta.  Oli niin törkyisen näköinen pölyineen ja roskineen, että oikein silmä siinä näyssä sairasti.  Selkäkin on ollut pari päivää hankala:  aina laiskottelun jälkeen älähdyttää nousta seisoalleen.  Mutta nurkkia kumarrellessa koko selkävaiva unohtui ja ainakin ko. seutukunta tuli näennäiseen siivoon. 

Tulipa taas todistettua, että ajoittainen selkävaiva johtuu pelkästä vetämättömyydestä.  Pitäisi voimistella ja venytellä enemmän.  Pelkkä haukotteleminen ei riitä.  Lumityöt ovat olleet aina hyvä kuntouttaja, mutta tänä talvena kolaustakin on ollut minimaalisen vähän, edes katolle ei tarvinnut niissä merkeissä mennä.

Puutarhakausi koittaa koht. pian.  Vaikka siellä ei mitään ihmeitä tekisikään, niin aina sen verran, että paikat pysyvät oordningissa.  Ellei sitten tule viimekesän märkyys, jolloin kissakin tuli puutarhasta jatkuvasti kotiin uitettuna koirana.  Aina piti sitä pyyhkeellä kuivatella.

Esimakua sain viime yönä, kun kissa tuli kesäisen märkänä lenkiltään ollen vähän tohkeissaan.  Varsinkin tukan kuivaus on sille tärkeä, kun kieli ei yletä otsan yli.  Tyytyväisenä hyrisi, kunnes painuimme molemmat peteihimme.

Kuopuksenkin piti tänään käydä.  Sen piti tuoda uudet kitaran kielet, kun yksi meni katki.  Lisäksi lupasin palkita syntymäpäivänsä kunniaksi parilla setelillä.  Soitti iltapäivällä, että on maha- ja oksetustaudin kourissa, joten visiitti siirtyy lähipäiviin.  Syötiin sitten vaimon kanssa kaksi kolmesta suklaapullasta, jotka ostin eilen kaupasta.  Syödään huomenna se kolmaskin puoliksi, jos ei poikaa näy.  Ettei pullan välissä oleva kerma happane.

Hyvä uutinen on sekin, että vaimo - vanha korsteeni - on ollut jo kolme viikkoa ilman tupakkaa.  Asialle oli hyvänä alkuna viikon sairaalareissu, josta oli hyvä jatkaa.  Kotoa hävitin kaikki tupakat ja piilotin sytkärit.  Muutamia tiukkoja hetkiä on ollut, mutta niistä on selvitty lähinnä minun armottomuuteni takia.  Vaimo oli eilen löytänyt jostain laatikon pohjalta tupakan, jonka nappasin hänen sormiensa välistä.  Julma minä!  Hetken aikaa siinä vaihdettiin vastakkaisia mielipiteitä, mutta äkkiä tilanne rauhoittui.

Eiköhän se siitä.  Lienee sitä natomaista rauhaan pakottamista, mutta sen kunniaksi ei sitten polteta rauhanpiippua.  Ei edes lakritsaista.