Innostuin ykkösen söpön kuuluttajan lisäksi katsomaan illan päätteeksi kolmoselta jännitysjuttua Cape fear.  TV-maailman mukaan kyseessä piti olla vuoden 1962 filmatisointi, jossa pahiksena esiintyy vanha kivikasvo Robert Mitchum ja asianajajana joka osaan liian komea Gregory Peck.  Hämmästyin, kun ruutuun ilmestyivät Robert de Niro ja Nick Nolte.  Ihmettelin jo alkukuvaa, että oliko Mitchumilla todella noin treenatut selkälihakset.  Kohta kuviin ilmestyivät myös Robert ja Gregory, mutta sivuosissa.
No, kyseessä olikin Martin Scorsesen  versio vuodelta 1991.
Ei siinä mitään, kelpasi sekin.  Vähitellen tihentyvää jännitystä, pari shokkikuvaa ja suljetun paikan ahdistusta ja kaatosadetta, perheen salaisuuksien paljastumista; ihan kelpo juonen kehitystä ja tihentymistä. Mutta perheen paniikkipakeneminen jokilaivalle, kun tappaja oli ensin poistanut päiviltä pari sivuhenkilöä, muutti koko jutun liian vetiseksi.  Sananmukaisesti.  Ensin tappaja onnistuu kiinnittämään itsensä vyöllään maastoauton pohjarakenteisiin, pysyy siellä kymmenien mailien ajomatkan jonnekin suorämeikön laidalle, kömpii sieltä tyynenä, tosin hieman pölyisenä pois ja onnistuu vielä ujuttautumaan samaan jokiveneeseen paniikkiperheen kanssa.  Tietysti joelle kehittyy hetkessä kauhea tulva ja hirveä välien selvittely, josta ei käänteitä ja sadismia puutu.  Kaikki on mullin mallin tai ainakin heikun keikun.  Annetaan Nolten hukkua ainakin kahdesti sinne tänne verta levitellen ja lopulta perhe ui maihin onnellisesti pelastuneena, toisiaan syleillen liejussa rypien rosvon upotessa lopullisesti (?) vanerin kappaleiden mukana.
Siitä Scorsese olisi voinut vielä jatkaa muutamalla krokotiilikohtauksella ja julmien rämeihmisten haulikkojen avulla suoritetulla takaa-ajolla. Siitäkin olisi varmaan selvitty, vaikka asianajaja Noltella olivat silmälasitkin jo kadonneet.

Että semmoinen pläjäys.  Puoleen väliin asti ihan hyvä, sitten pelkkää verta, hikeä ja kyyneleitä.  Ihan niin kuin Winston  aikanaan briteille lupasi.
Tänä iltana katson ykköstä.  Ja sieltä ne siistit kuulutuskohdat.  Taidan ostaa valkoisen sohvan ja kasan tyynyjä ja tehdä oloni mukavaksi.  Ilman vhk:tä.