Söin minäkin yhden pienen koskenlaskijalla vuoratun leivänpalan siinä kymmenen tienolla, samoin vaimo.  Hän söi sen puoliltaöin, kun nousi iltatauniltaan.  Eikä meinannut tajuta, että on puoliyö, eikä puolipäivä.  Keitin sille kahvitkin.

Mutta varsinainen syömäri oli Kulkuri.  Söi aikaisemmin viimeiset muikunpalaset ja haki sitten minut tästä koneen äärestä ihmettelemään tyhjää muikkulautasta. Ei ollut enää tarjota edes muikun pyrstöä.  Tyytyi sitten muihin muoniin, joita on aina tarjolla (on kumminkin aika hoikka poika, liikunnallinen kun on).

Tietysti piti sitten päästä ulos, ja kohta takaisin sisään. Oli levoton häiriten isäntänsä rauhaa kiipeillessään kiellettyihin paikkoihin ja  vänisten sieltä huomiota.  Kävi taas vähän ruokiaan maistelemassa hermostuneen oloisena. Näytin, että emäntä on poikkeuksellisesti iltanukuksissa makkarissa, eikä keittiön pöydän ääressä istumassa. Arvelin sen sitä ihmetelleen.  

Mutta ei, ulos piti vain päästä. Kohta  sain, kuten edellä sanoin, vaimonkin kaffeelle ja pian kissan taas sisälle.  Se tulikin vauhdilla lintujen syöttöpaikan tienoilta.  Sen verran olen sen kehon kieltä oppinut tulkitsemaan, että siinäkin pimeydessä tajusin sen pään asennosta, että suussa oli jotain.  Mutta lujahti se kumminkin sisään niin nopsaan, etten kerennyt aamenta sanoa.  Ja suoraan olohuoneen pöydän alle, josta alkoi kuulua välittömästi luiden rouske.

Siellä se ryhtyi täyttämään mahdollista proteiinivajaustaan.  Onneksi saalis oli jo hengetön, sen verran tulkitsin hiiriruumiinkin kieltä.  Sekin hyvä puoli Kulkurissa on, ettei se leiki ruokansa kanssa.  Nirri pois yhdellä puraisulla! Saanut hyvän kasvatuksen emoltaan ja hyvät pöydänalustavat.

Mitään siivottavaa ei jäänyt.  Tosin täytyy vielä tarkistaa aamulla, jos päivä tästä valkenee. Täytyy vielä odotella sitä yöherkuttelijaa,  Kun lähti mokoma uudelle kierrokselle. Lienee hyvä hiiriyö.

Ai, vaimo päästikin sen juuri sisälle.  Suu tyhjänä painui saman tein yöunilleen nahkatuoliinsa ketunturkin kainaloon (ei sisällä kettutyttöä).  Täytyy tästä itsekin.  Valpastuneesta vaimosta en tiedä.  Kukin aikanaan.