Tässä tapauksessa ei taida takin kääntö onnistui, ainakaan yhtä sujuvasti kuin arvoisalta pääministeriltä.  Vaikka väittää, että saman päin se takki on ollut Lapin reissun jälkeen koko ajan.

Minullakin on ollut sama puseromalli talven kauppareissuilla.  Lämmin kuin mikä, kuopukselta ostettu toissa syksynä.  Kun itse joudun vaatekaupoissa paniikkitilaan, jos en ole saanut ostostani suoritettua alle kymmenen minuutin.  Pukukoppi on kauhun paikka, jossa tekee mieli ulvoa valtoimenaan viimeistään siinä vaiheessa, kun mikään ei sovi hikisen läskiseen ihoon.

Se pusero on niin kuumaa tavaraa, ettei alleen tarvitse kuin teepaidan, kahvipaitakin kelpaa.  Mutta kun talvi on ollut normaalia lämpimämpi, niin tavallista useammin on mies ollut kauppareissun jälkeen losuhien vallassa.  Paitakin kuin uitettu koira.  Ja kassin vetäjä kuin hinkutautinen muuli ärtymyksen vallassa.  Eikä kissa anna sen hetken lepoa vaatiessaan esiin sitä muikkutuliaista.  Niin tänäänkin.

Syynä asiantilaan on yksinomaan liian lämmin pusero nykyisen ilmaston lämpenemisen tilassa.  Ongelmana on lisäksi se, että kotoa ei taida löytyä sellaista välivälikauden kauppa-asua, jossa nousisi poskille vain sellainen terve, lievä puna.  Tai saattaisi jostain komerosta jotain löytyäkin, kun oikein kaivelisi.  Pelkään vain, että se vaatekauppasyndrooma voi iskeä kotioloissakin, jos menen ahtaaseen ja pimeään komeroon.

Olisikohan kuopuksella joitain tarpeettomia pusakoita?  Kun olemme saman kokoisiakin, vaikka toinen onkin lihakas ja toinen lihaksikas.  Arvatkaas, kumpi on kampi?