Laadukasta oli isänpäiväkonjakkini, noin ulkoapäin katsottuna ja etikettiä tutkimalla.  Sisältöön en ole vielä tutustunut, koska varsinainen juhlimispäivä on huomenna.  Tai tiukasti ottaen kahden tunnin kuluttua.  Enpä taida kumminkaan vielä korkata, kun aikomus oli huomenna tarttua rattiin.

Muutenkin juhlallisen avauksen jälkeinen ohjelma on vielä avoin:  heittäydynkö hurjaksi ja haistelen ja maistelen pullon pohjiinsa muutamassa tunnissa todeten, että eihän tämä tunnu oikeastaan missään - ja löydän itseni aamulla pitkin pituuttani oltuani matkalla a)  vessaan, tai  b) vuoteeseen.  Jäljistä voi sitten päätellä sen, mihin aikomus oli mennä.

Toinen, tosin lukijan kannalta mielenkinnottomampi vaihtoehto on se, että silloin tällöin, satunnaisesti kaivan pullon ja pienen sormustimen kokoisen lasin takaani kirjahyllystä ja nautin snadin yömyssyn, kunnes pullo osoittautuu hyödyttömän tyhjäksi joskus pääsiäisen tienoilla.

Joten annankin kommentoijien päättää, että

a) hetken rähinä, pitkä häpeä,

vai

b) pitkitetty nautinto, mutta onnettoman lyhytkestoinen?

 

Tosin pidätän oikeuden myös kaikkiin välimuotoihin.  Esim. että haen varmuuden vuoksi pari samanlaista varapulloa, ettei vaan lopu inhottavasti kesken kaiken.

Tai unohdan koko pullon kaappini pimentoon, kunnes se on pelkkää esanssia tai kuiva rengas pullon reunassa.

Lahjoitan sen edelleen pitkän linjan juopottelua harrastavalle puoliammattilaiselle, joka sattuu olemaan tilapäisesti ahdingossa.

Olen aamuun mennessä pullon tyhjentänyt, jolloin kaikenlainen spekulointi on turhaa.

Paitsi se, että tuleeko siitä rauniosta enää elinkelpoinen yksilö.