oli siellä, missä ennenkin.  Kova oli kiire, juhannus vain kivenheiton päässä ja paljon pitäisi vielä saada aikaan.  Rutinoitunut porukka otti kumminkin rennosti, vaikkakin tosissaan, pihassa oli kivien lastaus meneillään, mutta kaikilla oli hetki aikaa herjan heittoon.

En siellä entisessä firmassa kovin usein käy, vaikka sekin on sen kivenheiton päässä.  Nytkin kävin, kun oli ihan asiallista asiaa.  Pääpomo ei ollut paikalla, mutta edustajaprouvan kanssa ihan halailtiin, kun ei oltu tavattu sitten eläkkeelejäämiseni.  Eikä silloinkaan, kun oli hän lähtiäiskaffeillani työreissullaan.

Rutinoitunut porukka sekin vanhenee.  Yllättävän moni on jäämässä eläkkeelle lähiaikoina.  Mikä sitten eteen?  No, yksikään ei ole korvaamaton, vaikka olisi olevinaan kuinka tärkeä tekijä toimessaan.  Kuten en ollut minäkään.  Vaikka vitsailinkin, että Iisi oli korvattu siltanosturilla.  Että vaikka lihasvoima oli uudessa polvessa laantunut, niin äly oli lisääntynyt.  Eikä kukaan väittänyt vastaan, valitettavasti.  Olisivat edes teeskennelleet muodollisesti olevansa eri mieltä.

Mutta kivimiehet ja -naiset ovat rehtiä väkeä.  Sanovat suoraan, että hyvä kun jäit eläkkeelle.  Ja ovat helskutin kateellisia, varsinkin tähän hullunmyllyläiseen aikaan.

Siitähän olen tyytyväinen, kuin kissa kehrääväinen.