auringosta, se on päivän urakka.  On niin kesäisen lämmintä, että piti oikein heittää paita pois ja vain nautiskella auringon säteiden nuoleskellessa valkoisen miehen pintaa vähän punaisemmaksi.  Ei vaan passaa liikaa palvoa, tai muuttuu äkkiä vinkuintiaaniksi.  En tosin kovin herkästi pala.  Sain kai aikanaan Kypros-reissullani lisää pigmenttejä.  Karskit sotilaathan eivät mitään suojakerroinvoiteita käyttäneet, vaan varjoon mentiin sitten, kun ihosta jo pienet liekit löivät.

Pihassa oli mukava seurata lintulaudan touhuja.  Kesän menu on pähkinärouhe al naturel.  Tintit, punatulkut, viherpeipot, peipot, kolme oravaa, yksi tikka, muutama harakka, kaksi vierailevaa naakkaa sekä eräät inkognito-siivekkäät pitävät tarjottavaa seudun parhaana.  Muita hassuja ihmisiä ei läjitienoilla taida ollakaan, jotka rahojaan tuhlaisivat siivekkäiden syöttämiseen edes talvella, saati sitten kesällä.

Iltaisin tulevat tietysti tuhisijasiilit vaatimaan oman syömisensä, joka on lähinnä kissan kuivamuonaa sekä tietysti pähkinöitä.  Vesiastiatkin pitää täyttää päivittäin. 

Kissakin syö vain ulkona.  Eilen illalla se tuli vasiten sisälle vaatimaan ruokaa.  Mutta keittiön ruokakuppi ei kelvannut.  Ymmärsin tietysti yskän ja mentiin sitten ulos ruokapussien kanssa.  Kissa hyppäsi pihapenkille, minä mätin ruokaa kahdelle lautaselle.  Johan kelpasi.  Myöhemmin se tuli sisälle ulkoilman raukaisemana ja nukkui omassa tuolissaan koko yön.  Känisi vasta aamuyhdeksältä jompaakumpaa päästämään ulos.  Arpa lankesi tällä kertaa vaimon kohdalle (tönäisin brutaalisti kylkeen) ja nukahdin välittömästi uudelleen.  Kunnes vessahätä pakotti ylös ja sitä tietä kahvin keittoon ja lehden hakuun.

Mikäs on lämpimään asamuun nousta, vaikka aamusta puhuminen onkin tässä tapauksessa täyttä puppua.  Mutta tässä iässä voi olla tyytyväinen, kunhan johonkin aikaan nousee vielä elävänä.  Olisi ikävä herätä ja nousta kuolleena.  Voisi joku säikähtää, eikä vähiten itse.  Varsinkin, jos ulko-oven läpi haamuillessaan vastassa olisi marraskuinen räntäsade.

No, eipä päästetä mieleen ikäviä asioita, nimittäin syksyn hirveyksiä.  Vaan nautitaan me kesästä.  Nyt pihan laitaa, minä ilman paitaa...