Nykyisin oma luovuus puhkeaa kukkaan vasta lumisateen jälkeen.  Nytkin vasta iltapäivällä - ja sittenkin nousi kevyt hiki luovalle otsalleni.  Kummallista oli se, että luovuudessani reidet rasittuivat eniten.  Pää ei nykyisin rasitu paljon mistään, niin vähän sitä käytän.  Täytyy säästää loppuja aivosoluja, etteivät toisiaan vastaan hankautuessaan halkea atomin ytimen lailla ja aiheuta vaarallista järjen äkkipurkausta.  Sellaista ei vielä näihin vuosiin ole sattunut, mutta niinhän bensiinikin kaasuuntuu tyhjässä tilassa.  Että paras vaan pitää ajatukset mahdollisimman vähäisinä ja tasaisina.  Päätäkään ei passaa liikaa hölskytellä.  Taidanpa siirtyä varovasti tuohon viereiselle sohvalle ja etsiä telkusta mahdollisimman tyhmä kanava töllötettäväksi.  Niin ei taatusti esiinny arvaamattomia älyn välähdyksiä tai äkillisiä oivalluksia.  Kun se lamakin vain syvenee ja syvenee, eikä jouluostoksillekaan kannata mennä.  Vaikka kansakunnan älyniekat käskevätkin kuluttamaan entiseen tahtiin, ettei valtakunnallinen kassavirta tykkänään tyrehdy ja vienti pysähdy, eikä tilpehöörin tuontikaan.  Jos kuitenkin niin käy, niin passiivinen kansa on syypää kaikkeen pahaan ja huonoon.

Sillä meitähän varoitettiin säästämästä pahan päivän varalta.  Menen nyt säästämään talvikenkiäni.