Enhän minä viisuista välitä enkä juuri katsokaan.  Paitsi silloin kun Suomi pärjää.  Esiintyykö siellä tänä vuonna laulu- ja soitinyhtye Suomi tai solistiyhtye Suomi?  No, kunhan briljeeraan.  Ainahan olen vähintäänkin salaa kurkkinut euroviisuja, jo hamasta mustavalkoteeveen tipitii-ajoilta, jolloin oikeasti kuviteltiin, että Suomi voi voittaa ämämmän jääkiekossa ja olla Euroopan paras laulussa.  Ei sitä semmoisia selvin päin ääneenpuhuttu, mutta uskottujen kaverien kesken saunaillassa kuiskuteltiin salaisimpia toiveitamme siitä, mitä maailmassa haluaisimme vielä kokea - sen lisäksi, että näkisimme Brigitte Bardotin elävänä ja alastomana.  Ja sitten lauloimme sitä Brigitte ohoo ohoo - viisua kotiin huojuessamme.  Ne meistä, jotka elivät, näkivät.  Sekä jääkiekon ämämmän että europliisun voiton.  Siis kaikki toiveet ovat täyttyneet.  Ai, ei sentään se Brigitte-juttu toteutunut, mutta ei sen ole niin väliäkään - enää. 

Eikä se toinen viisuvoittokaan ole  niin tärkeä. Voisihan sitä miedosti tuulettaa ja juoda yhden kaljan sen kunniaksi. Mutta kun toisen kerran saa, niin eihän se ole  sen eka kerran veroista, vai?  Taitaa se kisa ratketa näillä hetkillä, mutta eipä ole toosa edes auki.  Sattui nimittäin niin mukavasti, että muut kanavat näkyvät ihan komeasti, mutta Yleisradion kanavat eivät.  Kiipesin katolla antennia suuntaamassa ainakin kuusi kertaa, mutta ei auttanut. Alqaida tai jokin muu kiva järjestö on asialla. 

Niinpä lopetan kirjoitukseni tähän.  Ei sillä, että olisin lopputuloksesta kiinnostunut.  Ehkä kumminkin jostain palvelimesta vähän kurkistan, että tuliko täyskäsi vai...

JK.  Pitihän se arvata.  Voihan Venäjä!