Monet meistä vanhoista sedistä muistavat vuoden 1952 Helsingin olympialaisista voittoisan pitkän matkan juoksijan, Emil Zatopekin.  Hänestä tuli suomalaisten suosikki, kun omat puuttuivat.  Syy oli ehkä se, että hän oli koko ajan juostessaan sen näköinen, että on juuri sortumassa nääntyneenä radan sivuun.  Taisi kuitenkin voittaa kaikki pitkät matkat.  Emil sai lempinimen Satu-Pekka, ei puhelahjansa takia vaan nimenväännöksenä.  Nimien vääntäminen onkin ollut suomalaisten lempipuuhia.

Emil ei ollut satujen kertoja, vaan lienee ollut liiankin suorapuheinen ainakin poliittisesti.  Hän joutui silloisessa Tsekkoslovakiassa pannaan ja sai pitkään niukan elantonsa kadunlakaisijan virassa.  Yleensä urheilusankarit palkittiin itäblokissa korkeilla valtion viroilla, joissa ei tarvinnut muuta kuin pitää suunsa kiinni.

Suutaan ei ole pitänyt kiinni myöskään toinen satusetä eli Wilson Kirwa, joka afrikkalaislähtöisenä muutti Suomeen ja oli parhaita mailereitamme.  Urheilu-uran jälkeen hän nousi suureen suosioon ´Tanssii tähtien kanssa´- kisassa, jossa hänet äänestettiin monta kertaa jatkoon vain sydämellisen asenteensa ja puhelahjojensa ansiosta.   

Nyt hän kiertänee kouluissa kertomassa afrikkalaisia satuja.  Katsoin yhden hänen satutuokionsa tv:stä ja kyllä hän on oiva satusetä jännän murteellisine suomenkielineen ja eksoottisine kertomuksineen heimostaan ja omasta lapsuudestaan.  Virkistävä setä, eli siis huono nukuttaja saadessaan koululaisetkin virkistymään kesken oppitunnin.

Kotimaiset satusedät ovat aika vähissä.  Onhan tietysti Topelius, mutta hänestä ei ole sattuneesta syystä ääninäytettä.  On myös iki-ihanasti makeileva Markus- setä, jota itsekin lapsena radiosta kuuntelin.  Jostain luin, että todellisuudessa hän inhosi lapsia.  Mutta jostainhan se leipä on revittävä.

Ei pidä unohtaa myöskää Lasse Pöystiä, joka hurmaa karismallaan vaikka villihevosen kuuntelemaan.  Omaa lajiaan oli myös aikaisemmin mainittu Jussi Jurkka "hyvää ötyineen".  Ne jutut tulivat aikuisten nukkumaanmenoaikaan.  Eivät ne sadut silti tuhmia olleet, vaan täynnä ironiaa ja älykästä salahuumoria.

Jäiköhän joku huomioimatta?  Kaikkinensa useimmat satusedät esiintyvät vain hyvin suppeissa piireissä.  Mm. neljän hengen seurueissa savusaunojen pukuhuoneissa, kapakoiden kantapöydissä -  ja sitten uudelleen kotiin mentyä.