Noinhan on tapana vastata, kun pitkästä aikaa tavattu tuttu kysyy kuulumisia.  On kuin jäitä polttais, vastataan, jos on parempi tuttu eikä ole pelkoa väärinymmärryksestä.  Tuo vastaus sisältää myös pienen vinoilun, eli siihen suuntaan, että mitä se sulle kuuluu.  Tai sitten sen, että taas kävi ulosottomies ja poliisi, vaimo lähti, talo meni vasaran alle, auto piippasi viimeisen kerran.  Että muuten menee ihan hyvin ja loput kirjeessä.  Siinä vaiheessa tuttu sanoo hänelläkin olevan kova kiire, häipyy, eikä taatusti odota kirjettäsi.  Eikä sähköpostia.

No, ei nyt sentään niin huonosti mene.  Oikeastaan aika hyvin, kun kerran olen se mies, jolle ei tapahdu mitään.  Päivän kohokohtana voi pitää sitä, kun tiehöylän jämät pääsee kolaamaan sivuun, jotta pääsee autolla kauppaan hakemaan litran maitoa ja paketin maissihiutaleita.

Tuli sellainen himo yllättäen keskellä aurinkoista päivää, että nyt pitää saada maissihiutaleita ja heti paikalla!  Ties milloin olimme sellaisia syöneet.  Ehkä muinoin, kun se oli meidän poikastemme herkkua.  Eivät olisi yhteen aikaan muuta syöneetkään.  Kun tänään osti sellaisen muovisen jättisäkin hiutaleita, niin huomenna töistä tultua pussin jämät lojuivat tiskipöydällä ja kuului valitus, ettei ole mitään syömistä.

Aika kalliitakin olivat, joten välillä piti laittaa stoppi murojen ostolle ja opettaa taas vekarat syömään oikeata ruokaa.  Sitten kun he vuorollaan häipyivät omiin ruokiinsa, niin ei niitä muroja osannut meille kahdelle perunansyöjälle ostaa.  Joten meidän pöydässämme eivät murot ole rapisseet melkein sataan vuoteen tai sinne päin.

Kunnes sitten tänään.  Että olivatkin hyviä!  Ahnehdittiin molemmat kaksi lautasellista.  Luulenpa, ettemme tule syömäänkään pariin kuukauteen mitään muuta.

Ohikulkijoille tiedoksi, ettei se talostamme kuuluva rouske ole kivenmurskauskone, vaan kahden himonautiskelijan harrasta maissin pureskelua.  Öisin laitamme sekaan enemmän maitoa, jotta maissit voi pureskella hiljaa ja vähän salaa.

Vieläköhän niitä jättisäkkejä löytyy.  Ainakaan oman kaupan hyllyssä on vain sellaisia pahvipakkauksia, joiden sisällä oli ihan pieni muovipussi.  Eli heti ruvetaan maissiriippuvaista huijaamaan pelkällä pahvinsisäisellä tyhjällä tilalla.

Täytyy varmaan hankkia dvd:nä se mukava elokuva "Maissilapset".  Lieköhän jo julkaistu se jatko-osa "Maissivanhukset".