Katsoin juuri uuden tuotantokauden ensimmäisen karsinnan idoleista, lienee ainoa tyhmädokujuttu, johon olen suorastaan koukussa.  Uskomatonta on se, miten moni nuori on valmis häpäisemään itsensä törkyturpaisen raadin edessä.  Salaa nautin huonompien kiusaamisesta näin ruudun kautta: siitäs saitte, tunarit!  Minussa on selvästi mennyt potentiaalinen koulukiusaaja hukkaan.  En tietenkään uskaltanut turpiin saamisen pelosta.  Toisaalta häpäisinhän itseni lausumalla koulun henkisissä juhlissa runon, samoin joulu,- ja kevätjuhlissa, huippuna prinssi Florestanin rooli koulunäytelmässä.  Kaikissa olin surkea, enkä olisi taatusti päässyt jatkoon idols-systeemissä.  Kukaan ei tosin kiusannut, pelkäsivät varmaan saavansa Florestanin miekasta.
Arvostellessani noiden nuorten kritiikitöntä suhtautumista omiin lahjoihinsa, pitänee muistaa omien lahjojen yliarviointi.  Tai sitten alemmuuden tunteensa nostamista, kun joku kehaisi ja pyysi laulamaan, lausumaan, näyttelemään... you just tell me!
Eikä se lapsuuteen - nuoruuteen jäänyt.  Imartelulle altis mieli oli pysyvä ominaisuus aina siihen asti, kunnes laiskuus ylitti senkin.
Enempää en jaksa kirjoittaa - ellei sitten joku vähän kehaise.  Silloin taas vanha ruuna korskuaa nuoren oriin tavoin ja yrittää hypätä estonsa yli!