Nainen tuntui jähmettyvän suolapatsaaksi.  Leena Luhtalakin laski kätensä ja jäi hiljaa odottamaan toisen reaktiota.  Sellainen tulikin:  nainen huitaisi kädellään taakseen, jonka seurauksena  Luhtala kaatui taakse, suoraan päin Kämäräistä.  Molemmat päätyivät baarin kivilattialle.  Aika pysähtyi hetkeksi kaikille muille, paitsi pelaajanaiselle.  Hän livahti kuin kärppä ulos ja hyppäsi vauhdissa sinisen pikkuauton kyytiin.  Auto kiihdytti päätien risteykseen ja häipyi kiivaasti kiihdyttäen kaupungin suuntaa.

Karjunpää oli toipunut ensimmäisenä aikakatkosta, ryntäsi ulos ja kerkesi näkemään vain sinisen vilahduksen.  Hän meni takaisin sisälle ja kysyi emännältä.

- Sinähän tiesit tuon pois juosseen naisen.

- Sen verran, että sanoi kerran olevansa sairiksella.  Vihjaisi toipuvansa jostain sairaudesta tai onnettomuudesta.  Ei se muuten mitään puhunut.

- Näitkä sen sinisen henkilöauton?  Ottiko se bensaa?

- Ei tässä kukaan ole bensaa ottanut varttituntiin.  Se auto taisi kurvat pihaan ja pois yhtä kyytiä.  Vähän hiljensi, ovi aukeni ja se nainen livahti sisään jopa aika ketterästi.

- Voisiko sanoa, että se ei tullut auton ajajalle yllätyksenä?

- Kävi se kyllä kuin filmissä, melkein kuin Bonnie ja Clyde.  Voi, että!  Pitäisikö polliisille...

- Ei nyt kumminkaan liikaa innostuta.  Mitään ei ole ryöstetty, mitään lainvastaista ei ole tapahtunut.  Nainen ei vain halunnut jäädä juttelemaan.

- Kyllä se silti aika omituista oli!

- Luulisi sinunkin nähneen monia omituisia juttuja...

- Hei, mies, olen sentään tavallinen yleisön palvelija, enkä mikään...

- No niin, anteeksi vaan, antaa nyt asian toistaiseksi olla.

Baarissa alkoi keskustelu viritä uudelleen.  Kämäräinenkin oli jostain saanut kaljapullon eteensä ja joi suoraan pullon suusta pää punaisena.  Sai sentään sanottua:

- Harvoin sitä enää kaksin naisin päälle käydään.  Mukavaltahan se tuntui, kun näin jälkikäteen muistelee.  Niin mukavan pehmeältä tuntui se... jaa, mihin se menikään?

Karjunpää kääntyi Susiluotoon.

- Mihin se Leena Luhtala meni?

- Tuossahan se just äsken oli.  Ei helkkari, ei kai sekin häipynyt!  Olisko mennyt takaovesta, käyn kattomassa.

Luhtalaa ei näkynyt.  Joku oli nähnyt sen menevän takaovesta, toisen mielestä oli taatusti vessassa, Viholainen väitti kaikkien olevan harha-aistimusten varassa ja nauraa räkätti sitä, että paikkakunnan ykkösetsivät olivat taas kerran näyttäneet kykynsä selvittää kaikki olemattomatkin rikokset, kuten sen kadonneen ruumiin arvoituksen Putkilahdessa.

- Nyt oot Viholainen suu supussa tai kohta vanha virkavalta näyttää sulle parit taivaan merkit.

Sen verran Viholainen muisti omaa nuoruuttaan, että arveli, ettei enää vanhana halunnut päivittää vuosien takaista tuskaista muistoaan paikallisen poliisin reippaista otteista.

Poliisit siityivät pihalle.

- Ensin mennään Luhtalan työpaikalle.  Jos ei sieltä löydy, niin sitten sen kotiin...

- Taitaisi olla viisainta, että unohdettaisiin koko juttu ja mentäisiin kumpikin omaan kotiin.  Eihän meillä ole oikeastaan varmaa todistetta edes murhasta - taaskaan.