Eilen vein kissalle makupalaksi hieman tonnikalaa.  Vähän se maisteli, mutta oli ilmeisesti hiiristä kylläinen (no, höyheniä en ainakaan nähnyt).  Siihen sitten penkillä istuessani eksyi se pienin kaikista pihan siileistä, jolle tarjoilin loput.  Sehän aivan kuin sävähti, mutta mielihyvästä.  Söi ahneesti, nuoli tarkkaan öljytkin lautasen pohjalta ja jäi odottamaan lisää.  Myöhemmin illalla annoin vielä vähän, koska se tuli joka kerta jalkoihini pyörimään ulkona käydessäni.  Olen aivan ymmällä sen kanssa.  Olen kuin joku hiton diileri, jolta huumehörhö kärttää päivän annosta.  Se jopa pureskeli tossuni reunaa huomioni herättääkseen.
Äsken vein kissalle  pieniä lihapaloja.  Eivät nekään kelvanneet, vaan se halusi raksuja.  Mutta se onneton siilinuorukainen oli taas jaloissa nyhtämässä.  Tarjosin palasta ja senhän se otti että napsahti ja kohta halusi lisää.  En paljoa antanut, sillä se liha on aika suolaista - samoin on tonnikalakin - ja voi olla kohtalokas siilin munuaisille.
Mutta kun se siiliparka on tullut riippuvaiseksi.  Pitääkö se viedä vierotushoitoon tai siilien AA-kerhoon?
Entä, jos ne neljä, viisi muutakin siiliä alkavan jahdata minua.  Johan kohta naapuritkin ihmettelevät, kun juoksen pitkin niittyjä siilijono perässäni.  Siitähän voi saada vaikka siilinpitokiellon.
Onko se läheisriippuvuutta.  Siilithän ovat sentään villieläimiä - hampaatkin niillä on aika terävät.  Piikeistä puhumattakaan!  Hankinko ovivahdin?  Kun kissa ei niistä välitä, ei ole näkevinään.
Kissa on viisas eläin, ja siili arvaamaton.