Päästäessäni äsken kissan vielä yhdelle yölenkille, totesin pimeyden olevan aikaa lievää. Hiljaistakin oli, vain yhden siilin raksutus kuului sen syödessä kissan muroja. Tai sitten se kirjoitti postausta siiliblogiin. Toivottavasti ei mitään moittivaa juttua sponsoristaan. Olen kyllä joka ilta laittanut syömistä useampaankin pikku astiaan eri puolille pihaa, samoin vettä. Valoisalla saa olla hivenen vartiossa, etteivät varikset ja harakat kerkeä tyhjentää astioita ennen siilejä.
Tänään piti käydä kaupassa täydentämässä ruokavarastoja. Melkein ontumatta kuljin, kunhan hiljaa hipsi. Kyllä se siitä...  Kissakin tuli vastaan, joten viimeiset parisataa metriä tultiin yhdessä jutellen muikkujen maailmanmarkkinoista. Ovat hävinneet tyystin ainakin meidän seutukunnalta. Hulluinta on se, että varmasti löytyisi kaupungista. Siis maalaismuikut ovat sukupuutossa, höh?
Ei maar, nukkumaan on taas mentävä. Tänäkin yönä. Huomenna eivät kujeet tästä kummene - olettaisin.