Katselin iltapäivällä sprinttikisoja töllöstä.  Hiihtelivät kilometrin latua ihan Ruotsin kuninkaan linnan edessä.  Oli itse kunningaskin tullut ulos asti hurraamaan, vaikka ruotsalaiset eivät tainneet voittaakaan.  Sylvia oli varmaan järjestelemässä tyttärensä häitä, kun ei ollut käskenyt Kallea laittamaan myssyä paljaaseen päähänsä.  Saa vaikka keuhkokuumeen ja sitten sairastaa koko Ruotsi.

Muuten hiihdot olivat vähän samanlaiset kuin Hippo-kisat täällä kirkonkylän pellolla.  Kakarat mennä väkertävät ja aikuiset ihmiset kiljuvat.  Yleensä paikalla on vanhempien lisäksi kunnanjohtaja ja tietysti paikallisen pankin johtaja ja osastopäällikkö.  Meidän lapset eivät olleet koskaan niissä kisoissa, kun meillä oli tili ihan toisessa pankissa.  Lisäksi olin itse huono voitelija.

Tukholmassa oli kuskattu varmaan miljoona rekallista lunta sille kilometrin katumatkalle.  Lumi kun luistattaa suksea paremmin kuin asfaltti.  Lisäksi lumeen turvalleen kaatuminen on melko turvallista.  Moni kaatuikin, kun eivät oikein osanneet hiihtää kovaa ja pystyssä.  Hippo-hiihtolaisilla on sama ongelma.  Tosin jälkimmäiset kaatuvat huomattavasti matalammalta eikä se ole niin näyttävää.

Tukholmaan kuskattu lumi oli erittäin valkoista.  Joko Sunolla pesty tai Suomesta tuotu.  Täällä meillä kun taivas on sininen ja lumi valkoinen, Ruotsissa taivas lienee samoin sininen, mutta lumi keltainen.  Siis maiden lippujen  värin mukaan.  Norjan lippuun on taas pohjaksi saatu punainen, Punaisen meren mukaan.  Siellä on varmaan norjalaisia öljynporauslaitteita.

Ei niissä suomalaiset tainneet voittaa.  Matka oli liian lyhyt ja lisäksi joku oli koko ajan edessä.  Kyllä suomalainen umpilatuhiihto on sentään poikaa.  Ei varmana kukaan tunge eteen.

Niinpä minäkin vaadin lisää umpilatuja meidänkin metsiimme.  Ilman kunnon umpilatuja koko kansa joutuu ennen pitkään suven persieehen ja kansantuote menee miinukselle ja Nokia ulkomaille.