Sanomalehti Keskisuomalaisessa oli tänään toisella sivulla, kahdella palstalla otsikko "Akateemikko Paavo Haavikko kuollut", sivulla 19 oli pitempi nekrologi.
Saman päivän lehden takasivulla oli kolmella palstalla otsikko "BB-Harri palasi Jyväskylään".  Mies oli nähty useita kertoja Jyväskylän seudulla ja jopa ihan tavallisella huoltoasemalla. 
Ihmeellistä, että Haavikostakin puhuttiin.  Eihän se edes käynyt lähelläkään Jyväskylää, vaan ainoastaan kuoli.  Ja olihan Harrikin ollut sairaalassa ja vielä selvinnyt siitä hengissä.  Muutenkin varmaan paljon kuuluisampi kuin joku lehtipuu -haavikko.  Kysykää vaikka BB-talon asukkailta, he kyllä tietävät tosiasiat ja niiden priorisoinnin.  Ja k.o. lehden uudelta päätoimittajalta.
On se yhtä helvettiä, että vaikka kuinka päättää olla takertumatta tai tikulla koskematta mihinkään, mikä koskee tosielämän niljaisia draamoja televisiossa, niin netissä ja omalla ruudulla on äkkiä pari videoklippiä siitä ja siitä suihkussa.  Ihan kiva, että käyvät pesulla hikisen lakanakieputtelun jälkeen ja ihan kivat tissit, vaikka tussusta ei oikein selvää saanutkaan.  Ja pitihän vanhan, likaisen miehen ne katsoa, vaikka sisäinen tunto kielsikin.  Kun liha on heikkoa ja muutenkin ikäisekseen huonolaatuista.
Onneksi löysin blogista muutaman kauniin kirjoituksen Haavikosta ja myös runositaatteja.

Mutta että itseään vakavansorttisina pitävät lehdet raportoivat takasivullaan (mainoksien takia ei etusivulle mahdu) jonkun hapelin vaeltelusta (ei se sen syy varmaan ole), niin se alkaa mennä jo yli reunan.

Voisiko Hesaria lukea ilman, että silmissä maailma hämärtyy ja loputkin hampaat narskuvat ja katkeilevat?