Pitihän se taas katsoa, vaikka lievästi krampeista kärsien.  Useimmathan siellä olevista nuorista ovat vain bilettämässä toivoen samalla sitä minuutin kuuluisuutta, seassa muutama aito kylähullu.  Sitten on niitä, jotka osaavat vessassa peilin edessä sanat ja sävelkin menee melkein oikein, tai ainakin kaverit kehuvat kovasti - ja hihittelevät keskenään, jos toinen menee halpaan.  Harva lienee edes kuullut omaa ääntään, se  on erilainen, kuin mitä omat korvat kertovat.
Yksi oli ilmeisesti saanut laulukoulutusta, mutta tällaiseen pop-idolikilpaan tarvitaankin toisenlaisia taitoja ja lauluja.  Joku maija poppanen Alpeilla herättää vain säälivää hymyä.

Tuomareiden osalta illan ikävä moka oli sen 16-vuotiaan vaalean tytön kiusaaminen.  Lapsenomaisesti laulajan urasta haaveileva tyttöpieni lauloi ihan hyvin huolimatta pahasta esiintymiskuumeesta.  Sitten yksi tuomari kaivaa housuistaan tai pöydän alta oudon sähköjohdolla varustetun laitteen kysyen, että tiedätkös mikä tämä on.  Tytöltä lähes polvet pettävät, on pakko tunnustaa tietämättömyys.  Selvästi jotain tappavaa!
Tuomari pitkittää kiduttavia sekunteja, sanoo sitten sitä silppuriksi, joka voi tuhota unelman jatkoon pääsystä.  Kiusaaminen jatkuu vielä tuokion, ennen kuin tulee armahtava ilmoitus jatkosta.  Tyttö itkee hillittömästi ulos päästyään.  Pelkkää järkytystä ja paniikkia ilman ilon häivähdystäkään, ulkona odottavat yrittävät rauhoittaa turhaan..

Sai tyttö kunnon esimerkin musiikkimaailman raadollisuudesta.  Silti, tuomareilta törkeää ja harkitsematonta käytöstä!  Suoraan saa sanoa, mutta avuttomien kiusaaminen pois, tai päästän kissan irti ja nostan tuomarien pöydälle. Sanon niille, että tässä on neljä silppuria, yksi kussakin kulmassa!