Grillasin vajaata kiloista lohisiivua.  Aika ihmeellistä oli se, ettei yhtään itikkaa tuppautunut seuraan.  Puiden varjossa oli hyvä istua.

Grillihiilet hehkuivat jo oranssina.  Folion piilossa lohen kylki sihisi jo lupaavasti.  Kohta pitäisi kääntää paketti toisin päin.

Läheiset, valkoisina kukkivat pensaat, ulottuivat melkein grillin kylkeen.  Mehiläiset pyörivät ahkerina kukkatertuissa.  Vaimea surina sekottui kalan sihinään.  Liikenne humisi ysitiellä.

Kissa kävi kysymässä, saako hänkin maistiaisia.  Lupasin hänelle kunnon siivun, kunhan syömme ensin itse ja kala jäähtyy kissan paksun posken kestäväksi.  Kissa poistui takaisin pihapenkille niine hyvineen.

Yksi mehna eksyi lentoreitiltään sivuuttamaan hehkuvan grillin vaarallisen läheltä.  Ja niin siinä kävi, että se muksahti maahan jalkojeni juureen.  Kuulin selvästi pienen kopsauksen.  Maa ei sentään tärähdellyt, eikä lähin seismografi ilmeisesti värähtänyt.

Luulin mehnan polttaneen siipensä ja valmistauduin jo tekemään tarvittavan.  Mutta sehän nousikin takaisin siivilleen, korkeintaan hieman nolostuneena virheliikkestään. 

Ei se jäänyt antamaan lausuntoa, vaan häipyi jatkamaan töitään.  Arvelen itse, että kuuman grillin nostamat turbulenssit aiheuttivat ilmavirtauksissa ennalta arvaamattoman häiriötekijän mehnan lentosuunnitelmaan.

Tässäkin tapauksessa kunnon suojakypärä varmaan pelasti päävammoilta.  Tai sitten jonkinlainen varavarjo.