Kulkuri lähti perjantai-illan kunniaksi pitemmälle lenkille.  Eihän se sinänsä viikon päivistä välitä tuon taivaallista, mutta tärkeää on ulkona vallitseva yleinen ilmapiiri.  Vaikka pakkasta onkin tiukahkot -12 astetta, niin enemmän vaikuttaa rennompi ilmapiiri.  Tarkka-aistinen Kulkuri kuulee Mortmatrella kaikuvat ranskalaiset korot ja niiden kaiun vanhoista kiviseinistä, oudon viehkeät huudahdukset Seineltä, nenää kutittavat tuoksut siltojen alta, jonkun kulkijan katuojaan pudottama pudottama tuore sardiini punaviinilätäkössä, kimaltelevat katukivet romantiikkaa tihkuvassa sateessa, nuoret rakastavaiset, jotka sylkevät toistensa avoimiin suihin mustan kissan nähdessään.  Ja kaikki se muu roska, josta vanha Kulkurikin joskus haaveilee talvellakin, vaikka häntä on jo kylmästä kankea.

Kulkuri sihahtaa `merde`tavalla, jonka vain Marlene Dietrich hänen lisäkseen osaa.  Hölköttää sitten pihaan ja asettuu häkkinsä päälle kärsivällisesti odottamaan kääriytyen puolikerälle varpaita lämmittämään.

Anteeksi, isäntä sanoo ulko-ovea raottaessaan.  Unohduin koneelle kirjoittamaan, arvaas mistä?

Mutta Kulkuria ei kiinnosta, latkii hetken maitoa ja kääriytyy sitten nahkatuoliinsa kettuturkkinsa piiloon.  Spotifylta kuuluu vienosti Billie Holidayn `I Can´t Give You Anything But Love´.