Kun ei taaskaan yhteydet kunnolla pelaa, niin voimistelutanpa sormiani vetreämmiksi.  Saattaa kirjoitus mennä bittitaivaaseen, mutta siinä ei vahinkoa satu, kun kirjoitan harkitusti kevyttä roskaa.  Eri asia olisi, jos kiteyttäisin kaiken elämässä kokemani yhteen tiiviiseen lauseeseen ja sitten kadottaisin tekstin enkä enää muistaisi mitä kirjoitin.  Näinä epävakaina aikoina ei kannata julkistaa mitään kovin arvokasta, vaan säilyttää sitä niin sanotusti sukan varressa eli pään sisällä hautumassa.  Tiedä, miten se siellä jalostuisi - tai pakastuisi.

Leivoin eilen perunarieskaa.  Taikinasta tuli aika omituisen näköistä, kun perunan sekaan muserrin lanttua ja porkanaa.  Kun olivat samassa kattilassa perunoiden kanssa.  Enkä edes kuorinut perunoita.  Olivat sentään kypsiä kaikki ainesosat.  Pari kananmunaa, hyla-maitoa ja ohrajauhoja, vähän suolaa.  Oranssista, löysänlaista taikinaa levittellin pellille ja paistoin varttitunnin 275 asteessa.

Hyvää siitä ihmeekseni tuli.  Maistui varsinkin kylmänä oivariini ja mätitahna päällänsä.  Muuta emme sitten eilen syöneetkään.  Valion maitoa palanpainikkeena.  Vai olisiko ollut aitoa lehmänmaitoa, ei purkin kyljessä kuitenkaan lehmän nimeä ollut.  Lienee luovuttanut ihan anonyymisti.  Terveisiä kumminkin.