Käytettiin vaimoa lääkärillä.  Yhdeksi piti mennä ja olin kuopukselle sanonut, ettemme tarvitse kyytiä, kun ei anivarhain tarvitse mennä.  Keli ei tuntunut aamulla kovin herkulliselta, mutta onhan meillä noita sateenvarjoja.  Sade vain yltyi ja sitten kuopus soittikin, että kelpaako kyyti?  Kuuntelin sekunnin katolta kuuluvaa ropinaa ja myönnyin.  Helpotuksen huokaus!  Empaattisuuden mestari, se kuopus!

Omalääkärimies on mukavan asiallinen.  Muutenkin paikassa oli melkein unelias tunnelma.  Ei siitä sairaaladraamaa saisi ja hyvä niin.  Vaimon verenpaine oli kohdillaan lääkityksen ansiosta ja parin viikon kuluttua käydään isossa sairaalassa aivokuvassa tarkistamassa pään sisäisten suonien kunto.  Kun sieltä yksi suoni rupesi valtoimenaan vuotamaan kahdeksisen vuotta sitten.  Kuopiossa saivat korjattua, kun siellä ovat parhaat aivokirurgit ja saivat vaimon elämän jatkumaan.  Mitä nyt muistihäiriöitä jäi ja jotain muuta pientä.  Toki on paljon mukavampaa jatkaa tätä vanhaa suhdetta.  Juuri nytkin se tuli tuohon taakse ja hieroi vessamatkallaan hartioitani.  Ei ne kipiät ole, mutta eetua tekee.  Että semmoista kuumaa seksiä meillä harrastetaan.  Yllättävän vahva se on sormistaan edelleen.

Onneksi olen itsekin eläkkeellä ihan terveenä (voimakasta puun koputusta niin. että kissakin havahtuu) ja jutakuinkin toimintakykyisenä.  Lääkäri kyseli, että tarvitaanko huushollissa kotiapua.  Vaikka kuinka paljon, teki mieleni sanoman.  Mutta en kuitenkaan, kun ensin pitäisi siivota paikat kuntoon, ennenkuin tänne ketään virkasiivoojaa voisi päästää.  Joten kieltäydyin jyrkästi, mutta kohteliaasti.  Ei meillä kuitenkaan nälkään kuolla.  Osaan ruokaa tehdä ja se on suorastaan mukavaa.  Eikä ajasta ole pulaa.  Sitä riittää tuhlattavaksi asti.  Elämä on siinä suhteessa suorastaan ylellistä.  Vaikka olisi minkälainen kroisos tahansa, niin sellaisella on aina puute ajasta.  Vaikka kuinka kehuisi jakavansa perheelleen sitä kuuluisaa laatuaikaa.  Kukkua kanssa, ei semmoista aikaa olekaan.  Toiselle lahjoitettu aika on aina kiireetöntä olemista, hiljaista keskustelua, leikkimieltä.  Sanalla sanoen (tai useammalla):  ajan tuhlausta, jota ei hinnoitella.

Tuhlataan surutta aikaamme kaikenlaiseen joutavaan yhdessäoloon.  Kuten vierekkäin nukkumiseen.