Hieno runo, tosin enempää en muista.  Sen kuitenkin muistan, että se oli - voi olla vieläkin - hieno runo.  Alan olla muistini kanssa (alan?), kuten aikanaan sukulaiseni Jaska, joka ajeli kaikenlaista tavaraa venäläisellä Gatz-kuorma-autollaan.  Auto oli melkoinen persoonallisuus, mutta niin oli auton omistajakin.

Kouluaikaan olin yhtenä kesänä Jaskalla apumiehenä.  Kaikenlaista tuli juteltua, työ ei ollut kovin raskasta, kun sai osan työpäivästä istua apukuskin paikalla ja palkka juoksi.  Tuntipalkalla nääs.

Yhtenä aamuna Jaska oli ehtinyt kuunnella radiota ennen töihin lähtöä.  Kehui, että sieltä oli tullut oikein hieno kappale nimeltä "Vanhan veräjä luona".  En semmoisesta tiennytkään, joten kysyin että miten se meni.  Että vihellä vaikka alkua.  Ei Jaska tietenkään sitä alkuakaan muistanut, mutta vakuutti sen olevan hieno kappale.

Oli se niin tosissaan ja vakuuttava, että uskoin siltä istumalta - ihan siinä Gatzin kovalla kernipenkillä.  Kuulin sen sitten myöhemmin radiosta.  Taisi olla Eila Pienimäen laulama.  Viheltelen sen alkua parhaillaan.  Jokohan Jaska sen osaisi.  On sentään ollut aikaa opetella se tuollaiset rapiat viisikymmentä vuotta.  Melkein saman verran on siitä. kun viimeksi tavattiin Jaskan kanssa.  Oli sillä muikea hörönauru kanssa!

En siitä laulusta sanoja muista muuta, kuin sen loppuluikaisun: "luona  vanhan veerääjän."