Piha on täynnä höttölunta, samanlaista koristetta kuin hääkakun päällä.  Ei kuitenkaan houkutellut ukkoja tai linnoja rakentamaan.  Kissakaan ei varsinaisesti innostunut lumesta, vaikka maisema olikin valoisa ja positiivinen.

Valoisa päivä oli henkisestikin, kun ei mihinkään kohtaan kropassa sattunut:  älähtämättä saattoi istua, urahtelematta pystyi nousemaan, täysillä askeleilla pystyi etenemään.

Lihakeiton laitoin ilman otsan rypistyksiä ja maistui hyvältä.  Pari päivää pärjätään lämmityksellä eikä tarvitse ruoan takia edes kaupassa käydä.

Joten talvihorrosta voin jatkaa letkein mielin.  Kirjoittelen, jos siltä tuntuu.  Tai sitten vain naatiskelen savolaiseen tyyliin.

Vaikken ole edes sitä sukukuntaa, vaan sekarotuinen laiskamato.