Siinä sen sitten näkee, että kun on yhden illan poissa kotoa, eli vain kolme tuntia, niin rutiinit rullaavat päin kaseikkoa.  Eli ei saa koneella mitään aikaiseksi, kun on kirjoitettava pakkonovellia, joka on sekin huono ja päin pusikkoa ja kotiin tultua on niin väsynyt (eikä alkoholilla ole osuutta, ihan autolla ajoin), ettei kissan nimeä jaksa lausua.

Kaiken lisäksi pitäisi tänä iltana mennä vielä savusaunaan samaan paikkaan.  Kyllä vanhaa miestä pidetään lujilla, saas kattoo kuinka äijän käy.

Mutta novellikkoillasta sen verran, että mennessäni kuudeksi kyseiseen residenssiin vain valkoinen karvapallokoira oli lipovine kielineen vastassa.  Toki isäntäväki on hyvin ystävällistä ihmislaatua, vaikka ei lipovalla tyylillä.  Silti kovin hiljaiselta ja autottomalta piha näytti.  Koska ovi ei ollut lukossa, niin uskaltauduin kurkistamaan ulko-oven sisäpuolelle.  Kuulinkin selviä elämisen merkkejä ja kohta jopa näin niitä.  Naisihminen puuhasi keittiössä kahvinheittimen kimpussa,  joten siltä osin kaikki oli ok.  Tervehdin ja tunnistinkin hänet muutama vuosi sitten tapaamakseni amerikansuomalaiseksi rouvasihmiseksi.  Hänen miehensä, jonka olin tavannut jo useampanakin kesänä, puuhaili viereisessä huoneessa kannettavan kimpussa ja samoin heidän nuorin, yliopistossa opiskeleva tyttärensä, naputteli vastapäätä omaa läppäriään. Sanoimme toisillemme päivää.

Isäntäpari oli kuulemma vasta tulossa jossain Lahden korkeudella, joten vieras laittoi vieraille juomista ja emännän itsensä leipomia karjalanpiirakoita esille.  No, sehän passasi hyvin, kuka sitä enää isäntäväkeä kaipaakaan.

Muutkin novellikkojäsenet kasaantuivat tuota pikaa paikalle talon täytteeksi jakaantuen piankin pariksi vilkkaasti mielipiteitä vaihtavaksi tokaksi.  Putkimies, minun säestämänä, ajautui hyvin pian tiukkaan mielipidesotaan suomalaisen miehen alkoholinkäytöstä contra Mystikko.  Hän kun oli sitä mieltä, että kaikki suomalaiset miehet ovat rapajuoppoja - paitsi muutamat (esim. hänen omansa, lat.huom) jotka kohtelevat läheisiään törkeästi ja jopa venäläisen rikollisesti.  Ja muuta täysin kohtuutonta läppää Putkimiehen ja minun mielestä.  Vaikeatahan tuommoiselta on puolustautua, kahden vesiselvän miehen.  Toista olisi ollut, jos olisimme olleet edes humalassa.  Silloin olisimme tienneet sen, mistä oli oikeasti kysymys.

Itse asiassa emme kumpikaan edes muistaneet, milloin olisimme humalassa edes käyneet.  Tosin Putkimies mainitsi vastikään vierailleensa vaimonsa kanssa jossain Kainuun perukoilla jollain kesämökillä, minkä mökin totesimme muuten olevan aivan liian kaukainen vierailukohde vastaisuudessa, kun niitä löytyy ihan parin kilometrin päästä.  Kilometrimääristä mainittaessa Putkimies kysyikin minulta, että miten iso kilometrimäärä Ka:hani oli kertynyt kesäkuun alun jälkeen.  Mainitsin ylpeänä lukeman 520 km, joka jalkamiehelle olisi ollut vajaassa kolmessa kuukaudessa melkoinen lukema, jopa urheilumiehellekin.

Putkimies nauroi makeasti, että hän nyt sen verran ajaa sen verran yhdessä päivässä - ja sekin on vasta menomatkaa.  No, totta puhuen, hävetti se vähän minuakin.  Täytyy yrittää lisätä kilometrimääriä, kun ei viitsisi ruveta lisimään mittoja kalamiesten tyyliin.  Mistähän niitä metrejä oikein tulee, kun ei minulle edes senttejä?

Tosiaan, Putkimies arveli - siitä alkoholista puhuen - että olisiko sitä tullut nautittua siellä Kainuussa.  Itse en kyllä olisi sitä synniksi sanonut, sillä kuka nyt siellä nälkämaassa selvin päin hengissä selviää.  Ja hän oli selvinnyt peräti priimakunnossa.  Eläkepaperitkin vetämässä.

Keskustelu hiipui sitten kunkin osapuolen jyrkkiin asenteisiin ja samanmielisyyteen siitä, että emmehän me, mutta kun ne muut ja siirryimme ryöstämään kahvipöydän herkkuja kitoihimme, ennen kuin isäntäväki ehtisi tulla hätiin.  Jatkoimme kuitenkin jokainen puhetulvaamme suut täynnä karjalanpiirakkaa, joka osoittaa sinällään suurta puhetaidon hallintaa, joskaan ei sisällön laatua.  Liinalle suusta roiskuneista ripaleista päätellen osa oli keitettyä riisin jyvää.

                                                 ****************

Nyt ohjaaja ilmoittaa, että kuvakulmaa on vaihdettava tuonne kauppapuolelle.  Palataan asiaan tuonnempana.  Jos menen savusaunaan ja sen jälkeen vielä satamabluesiin, niin voi mennä lähemmäksi joulua.  Muuten menee vain sen verran, kuin poro kusematta juoksee.