Kävimme peräti kylässä esikoisella.  Kissa jäi kotimieheksi pihaa vahtimaan.  Ajoimme menomatkan hiekkaisia pikkuteitä, joka on matkaltaan hieman lyhyempi kuin asfaltteja pitkin kaupungin kautta.  Mutta keskinopeuden ollessa tuollainen 50km/h, niin ajallisesti matka on pitempi.  Muutenkin tulee ajeltua hissukseen - tietysti nimismiehen kiharoiden vuoksi - mutta mukava on katsella hienoja näkymiäkin eli vanhaa maatalouskultturin leimaamaa seutua.  Osin tiekin on niin kapea, että kuorma-auton tullessa vastaan joutuu hiljentämään minimiin melkein penkan reunalle.  Autoon on myös totuteltava erilaisissa tieolosuhteissa, sillä vaihteistojen välitykset, ohjattavuus ja auton kokonaiskäyttäytyminen yleensäkin vaatii oman oppiaikansa. 

Vein syntymäpäöivälahjaksi Virossa puusta veistetyn karhun, kokeus n. 35 cm ja tummaksi petsattu.  Oli taitavaa työtä eikä kovin hinnakas.  Kahvin kanssa saimme rahkapiirakkaa vaniljakastikkeella - mieliherkkuani.  En silti jaksanut kuin yhden palan, kai helle vaikutti ahneutta vähentävästi.

Viikon jonglööritempun teki esikoinen, kuopus sylissään, istuessaan terassin reunalla muovituolissa.  Takajalka petti tuolinrämässä ja siitä taaksepäin ratkesivat päistikkää.  Onneksi eivät pudonneet kivikkoon, pikkuinen kuopuskaan ei tajunnut kupsausta, ei edes itkemään puhjennut.  Muoviset puutarhakalusteet pitäisi kieltää lailla, ne näyttävät roskalta ja ovat myös roskaa ja ongelmajätettä.  Onneksi täällä kotona ei moisia ole.

Olihan se vilkas iltapäivä, piti seurata uusia gerbiilejä, jotka pojista vanhin oli hankkinut yhden kuolleen tilalle.  Hautajaiset olivat olleet koruttomat ja muutenkin säälliset ja uudet siimahännät oli hankittu parin päivän kuluttua, ettei jäljelle jäänyt gerbiili olisi yksinäisyytensä menehtynyt.  Vilkkaina ja hyvinä kavereina ne leikkivät terraariossaan, vai miksi niiden maailmaa sanotaan.

Viiden vanha (muistaakseni) keskimmäinen on ilmeisen taitava piirtäjän alku.  Kirjoittelee jo mainioita romaaninalkuja ja kauppalappuja.  Tosin niiden tulkinta vaatii korkeampaa tietouden tasoa, mutta tunnistettavia kirjaimia on runsaasti.  Haastoi minut jalkapalloonkin, mutta valitin päivän kuumuutta ja lupasin palata aiheeseen syssymmällä.

Vanhin pojista oli pumppaamassa ilmaa isoon uima-altaaseen pesten sitä sitten ensin letkulla ja lopuksi uimavettä altaaseen parisen  kuutiota.  Siinä kaikkien ympärillä touhutessa letku pääsi tietysti karkaamaan ruiskuttaen vettä sinne tänne ja varsinkin tänne.  Oikeastaan vaimo taisi kastella jalkansa pahiten, mutta sehän oli vain puhdasta vettä, joka kesäkuumalla vain virkistää.

Lopuksi sitten - ennen kotiin lähtöä - ryyppäsimme.  Tosin vain mehua, vaikka valitinkin miniälle, tämän kysyessä vahvuuden sopivuutta, että vodka voisi vähän terästää.  Ei miniä terästänyt, olinhan autolla. Leikki leikkinä.

Kyselin lähtiessämme seuraavia syntymäpäiviä.  Syksymmällä on vanhimmalla pojista.  Uskomatonta, hän menee jo yläasteelle ja vielä samaan kouluun, jossa vietin lukioajan.  Että teit pappain astumaan.  Kerroinkin, noin niin kuin alustukseksi, pari tarinaa Viitaniemen koulusta ja sen aikaisista tapahtumista.

Kotimatka olikin paljon nopeampi ja kuumenpi pitkin asfalttia.  Tuli taas todistettua, että moottoritie on kuuma!

Pihaan ajaessamme kissa vääntäytyi varjosta roskiksen takaa unisen oloisena.  Vartijan homma on kovin raskasta.  Sitä piti jäädä hetkeksi rapsuttamaan palkkioksi hyvästä työstä.

Sitten sisälle kahvinkeittoon!