Viime yönä meni niska jumiin.  Heräilin kahdeksan maissa ihan virkeänä, mutta laiskana ja hyväunisena päätin vielä nautiskella.  Ei ollut nälkäkään, kun olin puolen yön jälkeen ahnehtinut hyvin voidellun kokojyväsämpylän.  Innostuin vielä seuraamaan Ison Pahan jännittäviä naisseikkailuja öisessä pääkaupungissa.  Sehän on tunnetusti paikka, jonne mennään irrottelemaan ´palkaks työn ja vaivan ´.
Panettelen tässä IPtä ihan vain kateuksissani, vaikka se nätisti plokissaan yrittikin Iisiä kehua retostella.  Muut saavat kernaasti ne ylisanat uskoa, itse tiedän totuuden.  Tai sitten olen kuin nuo pihassa olevat auringonkukat: ne ovat ihan tipalla puhjeta kukkaan, mutta syksy on niiden kannalta jo liian pitkällä.  Loppu onkin arvattavissa.  No, totuuden nimissä on mainittava, että on siellä moni kukkinutkin ihan komeasti.

Ilmeisesti övereksi mennyt makaaminen aiheutti yhdessä kateuden piikin kanssa sellaisen niskajumin, että  ylösnousu tapahtui sitten rytmikkäiden älähdysten saattelemana.  Voi osasyynä olla sekin, että olen ollut liian reipas liikunnan ja pihatöiden suhteen.  Ei vaiskaan, on vain niin sopivaa syyttää reipasta ja työteliästä elämänasennetta, jos vaikka lääkäriin pitää mennä.  Toisaalta, mitäpä minä sinne.  Osaan sentään ilman lähetettäkin mennä apteekkiin hakemaan jotain lihasgeeliä.

Täytyy ensi yönä makailla varovasti, ettei tule lisää makuuvammoja.  Ja autolla kauppaan, sillä pyöräkassin veto voi vaurioittaa elimistöäni.  Ja kaikenlaiset syystyöt ulkona.  Ja blogiystävien menestys maailman tuulissa.

Kukahan viimeistelisi tuonne kellariin sen iisinkokoisen karhunpesän talveksi?