Nyt en suostu yhtään valittulettemaan, vaikka kuinka älähdylettäisi.

(pitkäkestoinen hiljaisuus, vasemmasta suupielestä purkautuu tulkitsemattomia äännähdyksiä).

Kaupassa kävin - pitkän, lähes työpäivän mittaisen harkinnan jälkeen.  Enkä kadu, koska en kuollut, en pyörtynyt, enkä herättänyt muissa asiakkaissa paheksunnan ilmaisuja.

Reissun jälkeen mukavasti sytkytteli ristiselässä, mikä oli selvä merkki jonkin asteisista elintoiminnoista.  Sydänkin yhä väpätti lampaanpolskaa autosta vääntäytymisen seurauksena.

Isäni oli muuten hyvin positiivinen ihminen, kärsi itse Parkinsonin taudista ja hoiti samalla lähes liikuntakyvytöntä äitiäni.  Mutta ikinä hän ei valittanut!  Meille soittaessaankin kysyi ensimmäiseksi, että mitä HYVÄÄ sinne kuuluu.  Ei siinä juuri iljennyt omia juttujaan valitella, kun tiesi hänen arkipäivänsä kuviot. 

Ei isäni kyllä muutenkaan ollut puhelimessa mikään suunsoittaja:  asiat asiana ja kun ei narista voinut, niin puhelut olivat melko lyhyitä ja asiallisia.  Äidin kanssa juttua kyllä piisasi.  Pihiydestä ei ollut isän kohdalla kysymys, vaan lankapuhelimen käyttöperiaatteesta:  asiat asiana ja loput kirjeessä.  Hän kirjoittikin pitkiä ja hyvin muotoiltuja kirjeitä, kunnes sairaus raunioitti senkin kyvyn.  Täsmällisen kaunis käsiala katosi vapinan hetteikköön.

Heillä, äidillä ja isällä, oli muuten niin samanlainen käsiala, että sitä ei olisi vieras ihminen toisistaan erottanut. 

Milloinkahan olen itse kirjoittanut kirjeen.  Kauan sitten, kaveriporukassa olin kuuluisa ja vähän naureskeltukin kirjeen kirjoittaja.

Niin tosiaan, vuoden -92 Japanin reissullani kirjoitin vaimolle postikortin taustat täyteen tekstiä siitä, että mitä parhaillaan tapahtuu ja missä mennään.  Niitä saatoin pahimmillaan postittaa kymmenenkin per päivä.  Posti kulki sieltä sen verran hitaasti, että luimme niitä yhdessä varmaan kaksi viikkoa kotiintuloni jälkeen.

Nyt kirjoitan teille, nettiystävilleni.  Koen tämän tärkeänä.  Eikä vieläkään tee mieli jostain selästä tai polvesta valittaa.

Mitä HYVÄÄ teille kaikille kuuluu?

Isäni kysymystä lainatakseni.