Oli mukava käydä katsomassa pojanpoikia parin kuukauden tauon jälkeen - taitaa olla vähän enemmänkin.  Kovasti olivat kaikki kasvaneet.  Vanhin oli jo oikein ison pojan oloinen, vein tuliaisiksi kirjan uhanalaisista eläimistä.  Keskimmäinen vietti syntymäpäiviään, laski sormillaan viiteen eli oman vuosimääränsä.  Hän sai kaksi kuvakirjaa, toinen olikin hänen mielihahmonsa, jota hän tutki innokkaasti suu pulputtaen.  Nuorimmainen oli lenkillä äitinsä kanssa, tosin vaunuissa nukkuen.  Heräsi sitten ennen lähtöämme esittelemään taitojansa.  Kovasti jalat astelivat, kun isi piti käsistä. Kympin poika!

Kotiin tultua olikin olo aika naatti, hyvä että urheilua jaksoi katsoa.  Puhumattakaan siitä, että jaksaisi tämän enempää kirjoittaa.

Viitosen pappa!